Georg Ludvig Gadd

Georg Ludvig Gadd (17. toukokuuta 1827 Helsinki – 4. heinäkuuta 1895 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston vara-amiraali ja salaneuvos.

Gaddin vanhemmat olivat kauppaneuvos Fredrik Adrian Gadd ja Sofia Juliana Veurlander ja puoliso vuodesta 1872 Julie Elisabeth von Froembter. Gaddin veljestä Otto Viktorinus Gaddista tuli kenraaliluutnantti Venäjän keisarillisessa armeijassa, toinen veli Julius Fredrik Gadd oli oikeuspormestari ja valtiopäivämies. Georg Ludvig Gadd opiskeli Helsingfors Lyceumissa 1836–1838, Pietarin merikadettikouluun hän tuli oppilaaksi talvella 1842. Gadd ylennettiin gardemariniksi 1846 ja midshipsmaniksi 1848. Päätettyään merikadettikoulun 1851 Gadd ylennettiin luutnantiksi ja määrättiin elokuussa palvelukseen 16. meriekipaasiin, josta hän sai jo lokakuussa siirron 1. meriekipaasiin. Vuosina 1851–1852 hän purjehti kuunari Doždilla Itämerellä, vuonna 1853 hänet siirrettiin palvelukseen 10. meriekipaasiin. Krimin sodan aikana Gadd palveli aluksi soutulaivaston reserviprikaatin 2. pataljoonassa ja osallistui Kronstadtin puolustukseen, 1855–1856 hän oli potkuritykkivene Postrelin päällikkö Suomenlahden saaristossa. Sodan jälkeen 1856–1857 Gadd komensi potkurifregatti Viborgia Kronstadtista Välimerelle ja takaisin.

Helmikuussa 1858 Gadd erosi Venäjän laivaston palveluksesta ja siirtyi kauppalaivastoon, mutta joulukuussa 1860 hänet otettiin uudelleen aktiivipalvelukseen ja määrättiin klipperi Vsadnikin vanhemmaksi upseeriksi. Seuraavan vuoden helmikuussa hänet siirrettiin korvetti Bajanin vanhemmaksi upseeriksi. Gadd ylennettiin kapteeniluutnantiksi tammikuussa 1862 ja määrättiin kadettieskaaderin päälliköksi Volna-jahdille. Maaliskuussa 1863 hänet siirrettiin 3. meriekipaasiin ja hän palveli 1863–1864 Bajanin päällikkönä Kuurinmaan ja Ahvenanmaan vesillä. Kesällä 1865 hänet määrättiin fregatti Olegin päälliköksi ja lokakuussa samana vuonna panssaripatteri Admiral Tšitšagovin päälliköksi. Marraskuussa 1866 hän tuli panssaripatteri Pervenetsin päälliköksi, mutta siirtyi jo huhtikuussa seuraavana vuonna uudelleen kauppalaivaston palvelukseen. Hänet nimitettiin keväällä 1868 Volgan–Donin rautatie- ja höyryveneyhtiön toimitusjohtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti syksyyn 1872 saakka, jolloin hän palasi laivaston aktiivipalvelukseen.

Gadd ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 1869 ja 1. luokan kapteeniksi 1872, jolloin hänet määrättiin amiraliteetin työpajojen päälliköksi Ižoraan Inkerinmaalle. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi 1883. Heinäkuussa 1887 hän erosi sotapalveluksesta vara-amiraalina, mutta tuli lähes saman tien uudelleen palvelukseen salaneuvoksena meriministeriön luetteloihin merkittynä. Hänet määrättiin Obuhovin teräsvalimon johtokunnan jäseneksi. Tässä tehtävässä hän toimi aina kuolemaansa saakka.