Georg Caspar Schürmann
Georg Caspar Schürmann (1672/3 Idensen – 25. helmikuuta 1751 Wolfenbüttel) oli saksalainen säveltäjä.[1]
Nuoruudessaan Schürmann lauloi Hampurissa oopperassa ja eri kirkoissa. Esiinnyttyään Hampurin oopperan kanssa Braunschweigin hovissa hän sai herttua Anton Ulrichilta kiinnityksen alttosolistiksi hoviin. Schürmann oli myös aktiivinen musiikkiesitysten johtaja oopperassa ja hovin kirkossa. 1700-luvun alkuvuosina hän suoritti täydentäviä opintoja Italiassa. Tämän jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa kapellimestarina ja säveltäjänä Meiningenin hovissa.[1]
Vuodesta 1707 kuolemaansa saakka Schürmann työskenteli säveltäjänä ja kapellimestarina Braunschweig-Wolfenbüttelin ruhtinaskunnassa.[1] Hän käynnisti saksalaisen oopperan uuden kukoistuksen kauden.[2] Schürmannin tuotantoon kuului yli neljäkymmentä oopperaa, mutta vain kolme näistä on kokonaan säilynyt. Lisäksi hän sävelsi hengellistä musiikkia.[1]
Oopperoita muokkaa
- Heinrich der Vogler (1718)[1][2]
- Die getreue Alceste (1719)[1][2]
- Ludovicus Pius (1726; mukana André Campran, André Cardinal Destouches'n ja Carl Heinrich Graunin musiikkia[2])[1]