Gelatin luostari

luostari Georgiassa

Gelatin luostari (georg. გელათის მონასტერი, Gelatis monasteri) on georgialaisortodoksinen luostari Kutaisin kaupungin lähellä Imeretin alueella Georgiassa. Gelati sijaitsee kukkulalla 11 kilometriä Kutaisista luoteeseen. Sen perusti kuningas Davit IV vuonna 1106 ja se oli 1400-luvulle saakka suoraan Georgian kruunun hallinnassa. Luostariin on haudattu lukuisia georgialaisia hallitsijoita: kuuluisimmat heistä ovat Davit itse, mahdollisesti Tamar, Demetre I, Giorgi III ja Bagrat III.[1]

Gelatin luostari
1100-luvun mosaiikki

Luostari oli pitkään merkittävä kulttuurikeskus. Sen akatemia edisti tieteiden ja taiteiden kehitystä Konstantinopoli esikuvanaan, ja sitä ylistettiin aikoinaan jopa "toiseksi Jerusalemiksi" tai "toiseksi Ateenaksi". Kuningas Davit IV kutsui akatemiaansa Ioane Petritsin ja Arsen Iqaltoelin kaltaisia oppineita. Osmanit polttivat luostarin vuonna 1510, mutta se restauroitiin myöhemmin, minkä jälkeen siitä tuli piispanistuin. Gelati menetti merkityksensä uskonnollisena keskuksena sen jälkeen, kun puna-armeija hyökkäsi Georgiaan ja maa liitettiin Neuvostoliittoon 1920-luvun alussa. Vuonna 1988 kirkot otettiin uudelleen käyttöön.[2][1]

Yleisesti ottaen kompleksi on säilynyt hämmästyttävän hyvin, ja siihen kuuluvat Jeesuksen syntymän kirkko, suuri ristinmuotoinen Katholikon-rakennus ja kaksi pienempää kirkkoa: Pyhän Yrjön kirkko ja Pyhän Nikolaoksen kirkko. Katholikonin sisätilat on kauttaaltaan koristeltu seinämaalauksin, joista osa on 1100-luvulta, suurin osa kuitenkin 1600- ja 1700-luvuilta. Rakennuksen apsiksessa on suuri mosaiikki, johon on kuvattu neitsyt lapsineen ja arkkienkelit Mikael ja Gabriel. Mosaiikki on laadittu vuosina 1125–1130 ja se on yksi harvoista säilyneistä georgialaisista mosaiikeista.[2]

Vuonna 1994 Gelatin luostari otettiin yhdessä Bagratin katedraalin kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon.[3] Vuonna 2017 Bagratin katedraali poistettiin maailmanperintöluettelosta, koska jälleenrakennustöiden katsottiin heikentäneen sen eheyttä ja aitoutta. Gelatin luostari kuitenkin pysyi maailmanperintökohteena.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Richard Plunkett, Tom Masters: Georgia, Armenia & Azerbaijan, s. 64. Lonely Planet, 2004. ISBN 1-74059-138-0
  2. a b Gelati Max-Planck-Gesellschaft: Kunsthistorisches Institut in Florenz. Viitattu 3. syyskuuta 2009.
  3. Gelati Monastery Unesco. Viitattu 8.8.2024. (englanniksi)
  4. Gelati Monastery, Georgia, removed from UNESCO’s List of World Heritage in Danger 10.7.2017. Unesco. Viitattu 8.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa