Gasherbrum II (urduksi ‏گاشر برم-2‎, Gāšer Brum-2, yksink.: 加舒尔布鲁木II峰; perint.: 加舒爾布魯木II峰; pinyin: Jiāshūěrbùlǔmù èr fēng; myös K4) on maailman 13. korkein vuori, jonka huippu on 8 035 metriä merenpinnan yläpuolella. Karakorum-vuoristossa Pakistanissa sijaitseva Gasherbrum II on Gasherbrumin massiivin kolmanneksi korkein huippu.[1]

Gasherbrum II

Gasherbrum II, leiri 5 900 m korkeudessa

Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
8 034 mView and modify data on Wikidata
Prominenssi
1 524 mView and modify data on Wikidata
Ensimmäinen nousu huipulle
Kartta
Koordinaatit
Hakusana ”K4” ohjaa tänne. K-4 on neljän melottava kajakki.

Vuori tunnetaan varsinkin vuorikiipeilykohteena. Sen kiipesi ensimmäisenä 7. heinäkuuta 1956 itävaltalainen kiipeilijäryhmä, johon kuuluivat Fritz Moravec, Josef Larch ja Hans Willenpart.[2]

Etymologia muokkaa

Vuonna 1856 brittiläinen Thomas George Montgomerie mittasi vuoren osana suurta trigonometrista mittausprojektia. Tähän Karakorumin vuoriston osaan ei ole suoraa näköyhteyttä ihmisen pysyvästi asuttamilta alueilta, joten alueen vuorilla ei ollut paikallisia nimiä. Montgomerie nimesi osan vuorista numeroimalla, ja Gasherbrum II sai nimen "K4", eli Karakorumin neljäs vuori.[3] Vuoren nykyisin käytetty nimi "Gasherbrum" tulee baltinkielisistä sanoista rgasha ("kaunis") ja brum ("vuori").[4][5]

Maantiede muokkaa

Gasherbrum II sijaitsee Pakistanin Gilgit–Baltistanin ja Kiinan Xinjiangin alueiden rajalla. Se on osa Himalajaan kuuluvaa Karakorum -vuoristoa. Vuoren alla sijaitsee 63 kilometrin pituinen Baltoron jäätikkö. 8 034 metriä korkea Gasherbrum II on Gasherbrumin massiivin kolmanneksi korkein huippu. Sitä korkeampia ovat Gasherbrum I (8 080 metriä) ja Broad Peak (8 051 metriä). Lähistöllä sijaitseva Gasherbrum III -huippu lasketaan usein Gasherbrum II -vuoren alahuipuksi.[3][6]

Geologia muokkaa

Karakorumin vuoristo ja Gasherbrum II ovat syntyneet tektonisissa liikkeissä Intian mannerlaatan törmätessä ja työntyessä Euraasian mannerlaatan alle. Vuorten alla kulkee Karakorumin siirtymä, jonka yläpuolelle työntynyt ja poimuttunut kiviaines muodostaa maailman toiseksi korkeimman vuoristoalueen. Alueelle ovat tyypillisiä korkeiden vuorenhuippujen lisäksi erittäin syvät joki- ja jäätikkörotkot. Mannerlaattojen liike ja vuoristojen kohoaminen jatkuu edelleen ja Karakorum on seismisesti aktiivista aluetta. Gasherbrumin massiivin huiput koostuvat paleotsooiselta ja mesotsooiselta kaudelta peräisin olevilta sedimenttikivilajeista, kuten kalkkikivestä ja mustasta liuskekivestä.[7][8]

Vuorikiipeilyn historiaa muokkaa

Gasherbrum II:n huippu saavutettiin ensimmäisen kerran 7. heinäkuuta 1956. Itävaltalaiset Fritz Moravec, Josef Larch ja Hans Willenpart kiipesivät huipulle sen lounaista harjannetta pitkin. Nykyisin Gasherbrum II on maineeltaan yksi helpoimmin saavutettavista yli 8 000 metriä korkeista vuorista.[2]

Suomalaisista kiipeilijöistä huipun ovat saavuttaneet Veikka Gustafsson vuonna 2009 ja Samuli Mansikka vuonna 2010.[9]

Lähteet muokkaa

  1. Gasherbrum II PeakVisor. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  2. a b The Eight-Thousanders www.earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  3. a b Searle, M. P.: Colliding continents : a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet, s. 63–64. Oxford: Oxford University Press, 2013. 824655726. ISBN 978-0-19-965300-3.
  4. Jennifer in 100 Highest Mountains, Asia, China, Karakoram, Pakistan: K4 (Gasherbrum II) – See You in the Mountains seeyouinthemountains.com. Arkistoitu 18.7.2021. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  5. World's Highest Climbing Mountains LiveAbout. Arkistoitu 4.4.2015. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  6. Karakorum Baltoro www.himalaya-info.org. Viitattu 18.7.2021.
  7. Sale, Richard: The challenge of K2 : a history of the savage mountain, s. 12–17. Barnsley: Pen & Sword, 2011. ISBN 978-1-84884-213-7.
  8. Searle, M. P.: Colliding continents : a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet, s. 151. Oxford: Oxford University Press, 2013. 824655726. ISBN 978-0-19-965300-3.
  9. Suomalaiset 8000m kiipeilijät Suomen Alppikerho. Viitattu 19.7.2021.