Gandamakin sopimus

Gandamakin sopimus oli Afganistanin ja Ison-Britannian välillä toisen afgaanisodan aikana 26. toukokuuta 1879 tehty sopimus, jolla Afganistan luopui oikeudestaan itsenäiseen ulkopolitiikkaan. Afgaanien puolesta sopimuksen allekirjoitti brittien valtaan nostama emiiri Jaqub Khan.

Gandamakin sopimus
Allekirjoitustilaisuus Gandamakissa. Jaqub Khan keskellä valkoisessa asussa. Louis Cavagnari hänen oikealla puolellaan.
Allekirjoitustilaisuus Gandamakissa. Jaqub Khan keskellä valkoisessa asussa. Louis Cavagnari hänen oikealla puolellaan.
Allekirjoitettu 26. toukokuuta 1879
Sijainti Gandamak, Afganistan
Allekirjoittajat Afghanistan
Jaqub Khan
 Yhdistynyt kuningaskunta
Louis Cavagnari

Afganistan sai oikeuden omaan ulkopolitiikkaansa takaisin myöhemmin vasta Rawalpindin sopimuksella vuonna 1919.

TaustaMuokkaa

 
Brittijoukkoja Ylämailta Gandamakissa.

Gandamakin sopimus liittyi toiseen afgaanisotaan ja laajemmin suureen peliin, eli Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuun Keski-Aasiassa. Britit olivat ajautuneet jännitteisiin Afganistanin emiiri Šir Ali Khanin kanssa venäläisten vaikutusvallan suhteen. Britit halusivat estää venäläisten vaikutusvallan maassa ja vaativat saada oikeuden sijoittaa maahan omia asiamiehiään. Kun vaatimuksiin ei taivuttu, tilanne jännittyi edelleen ja lopulta britit marssivat Afganistaniin voittaen helposti sen armeijan teknisellä ylivoimallaan. Pääkaupunki Kabul vallattiin tammikuussa 1879 ja Šir Ali pakeni pohjoiseen. Kabulissa britit nostivat valtaistuimelle Šir Alin aikaisemmin vangitun pojan Jaqub Khan.[1]

SopimusMuokkaa

 
Piirros sopimuksen allekirjoittamisesta.

Gandamakin sopimus allekirjoitettiin Gandamakin kylässä Afganistanissa brittien ja afgaanien välillä 26. toukokuuta 1879.[1] Sen allekirjoittivat emiiri Jaqub Khan ja brittien puolesta majuri Louis Cavagnari. Brittiläisen Intian varakuningas Robert Lytton hyväksyi sopimuksen vielä 30. toukokuuta.[2] Sopimuksen tärkeimpien kohtien mukaan Afganistan luopui oikeudesta itsenäiseen ulkopolitiikkaan ja Kabuliin asetettiin pysyvä brittiläinen delegaatio. Emiiri saisi puolustustakeen ulkoisia uhkia vastaan briteiltä, sekä kiinteän 60 000 punnan vuotuisen avustuksen. Maa joutui myös luovuttamaan joitakin raja-alueitaan brittihallintoon, vaikka muodollisesti ne olisivat edelleen osa Afganistania.[1]

SeurauksetMuokkaa

Sopimuksen allekirjoittaminen oli päättänyt toisen afgaanisodan ensimmäisen vaiheen. Suurin osa brittijoukoista vetäytyi sen jälkeen takaisin Intiaan. Afganistanissa puhkesi kuitenkin pian levottomuuksia, jotka johtivat sodan toiseen vaiheeseen. Sopimuksen ydinkohta brittijohtoisesta Afganistanin ulkopolitiikasta kumoutui vasta Rawalpindin sopimuksella vuonna 1919.[1] Afganistanissa historioitsijat ovat pitäneet Gandamakin sopimusta Jaqub Khanin petoksena ja maan myymisenä briteille.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 179-181. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  2. a b Ludwig W. Adamec: ”Gandomak, treaty of (1879)”, Historical Dictionary of Afghanistan. 4. painos. The Scarecrow Press, 2012. ISBN 978-0-8108-7957-7. (englanniksi)