Galgo barbucho patagónico

Galgo barbucho patagónico on argentiinalainen koirarotu. Sillä ei ole vielä FCI:n virallista hyväksyntää, mutta se on tunnustettu roduksi kansallisella tasolla Slovenian Kennelliitossa KZS:ssä. Lisäksi se on tunnustettu Kennel Club Argentino'ssa, joka ei ole FCI:n jäsen ja joka noudattaa omaa ryhmäluokitteluaan (7 roturyhmää).

Galgo barbucho patagónico
Avaintiedot
Alkuperämaa	Argentiina
Määrä	Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika	1700-luvun loppu
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys
Muita nimityksiä	galgo barbucho criollo, galgo barbucho, galgo criollo, galgo patagónico
FCI-luokitus	ei FCI-rotu KZS: ryhmä 10 Vinttikoirat
Ulkonäkö
Paino	uros 45 kg narttu 40 kg
Säkäkorkeus	uros väh. 70 cm narttu väh. 65 cm
Väritys	kaikki paitsi albiino ja merle yhdistelmineen sallitaan
Infobox OK

Ulkonäkö

Karvapeite on karkea ja kova; kaikkein kovinta karva on niskassa, rungossa ja raajoissa, hieman pehmeämpää päässä, rintakehässä ja vatsassa; tavallista pidempää se on silmien yläpuolella, kuonossa ja leuan alapuolella. Kaikki värit ja väriyhdistelmät hyväksytään - poikkeuksina albiino ja merle sekä niiden yhdistelmät muihin väreihin. Urosten säkäkorkeus on vähintään 70 cm ja narttujen 65 cm. Urokset painavat noin 45 kg ja nartut noin 40 kg.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotua käytetään Patagoniassa erilaisten eläinten metsästykseen.

Alkuperä

Rotu on syntynyt monien eri rotujen välisistä risteytyksistä noin 300-vuotisen historiansa aikana - tämän vuoksi se tunnetaan myös nimellä galgo criollo ("kreolivinttikoira"). Tohtori Aldo Omar Iriarte luokitellaan nykyisen rodun kehittäjäksi, ja hän tekikin 40 vuoden ajan töitä rodun hyväksi. Rodun historia voidaan jäljittää 1700-luvun lopulle, ja sen alkuperäinen kantarotu oli irlanninsusikoira, jonka britit toivat mukanaan käydessään kauppaa alkuperäisasukkaiden kanssa. Ajan kuluessa kantaan risteytyi myös mastiffeja, lammaskoiria, vinttikoiria ja vinttikoira-tyyppisiä sekarotuisia. Myöhemmin paikalliset metsästäjät ja karjatilalliset jalostivat rotua haluamaansa suuntaan ja käyttivät sitä mm. guanakon, nandun, ketun, puuman ja villisian metsästykseen. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa englantilaiset, skotlantilaiset ja walesilaiset karjatilalliset toivat koiria sekä kotimaistaan että Pohjois-Amerikasta - mm. irlanninsusikoiria ja skotlanninhirvikoiria - jotka risteytyivät kantaan.

Etymologia

Galgo barbucho patagónico tarkoittaa sananmukaisesti parrakasta patagonialaista vinttikoiraa.