Galapagosinmerileijona
Galapagosinmerileijona (Zalophus wollebaeki) on uhanalainen korvahylkeisiin kuuluva nisäkäslaji.
| Galapagosinmerileijona | |
|---|---|
 Galapagosinmerileijonauros |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Korvahylkeet Otariidae |
| Suku: | Zalophus |
| Laji: | wollebaeki |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Zalophus wollebaeki |
|
 punainen = Galapagosinmerileijona, sininen = Kalifornianmerileijona |
|
| Katso myös | |
|
|
|
.jpg)
Levinneisyys
muokkaaGalapagosinmerileijonia tavataan pääasiassa ainoastaan Galapagossaarilla, mutta joitain pesimäyhdyskuntia on tavattu myös Ecuadorin mantereen tuntumassa sijaitsevalta Isla de la Platan saarella.[2]
Galapagossaarilla galapagosinmerileijonia on noin 50 000.[3]
Lisääntyminen
muokkaaGalapagosinmerileijona saa yhden pennun vuosi parittelun jälkeen. Syntymänsä jälkeen pentu muodostaa emoonsa vahvan siteen. Emo hoitaa pentua enintään kolme vuotta syntymästä.
Ulkonäkö ja koko
muokkaaGalabagosinmerileijonaurokset painavat keskimäärin 250 kilogrammaa, ja naaraat vain neljäsosan siitä. Sekä urosten että naaraiden keskimääräinen pituus on 150-200 senttimetriä.[2] Urokset voidaan erottaa helposti naaraista otsassa sijaitsevasta kohoumasta.
Ravinto
muokkaaGalapagosinmerileijonat syövät pääasiassa kalaa. Niiden pääasiallinen saalislaji on sardiini.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Trillmich, F.: Zalophus wollebaeki IUCN Red List of Threatened Species. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Galapagos sea lion Galapagos Conservation Trust. Viitattu 20.4.2022.
- ↑ Galapagos Sea Lions Animal Corner