Wikipedia

Furry Lewis

Furry Lewis (oik. Walter E. Lewis, s. 6. maaliskuuta 1893[1], Greenwood, Mississippi – k. 14. syyskuuta 1981, Memphis, Tennessee[2]) oli yhdysvaltalainen country blues (Piedmont blues) -muusikko, slidekitaristi ja laulaja-lauluntekijä.

Elämä muokkaa

Mississipissä syntynyt Lewis muutti perheensä mukana Memphisiin seitsenvuotiaana. Hän sai lempinimensä "Furry" ("pörrö") lapsuutensa leikkikavereilta. Memphisissä soittaja, jota kutsuttiin nimellä "Blind Joe" opetti Furrylle kitaransoiton. Myöhemmin Blind Joe oli aiheena Furryn kappaleissa "Casey Jones" ja "John Henry". Vuoteen 1908 mennessä Lewis oli alkanut soittaa yksinään juhlissa, kapakoissa ja kadulla. Hän vieraili myös W. C. Handyn orkesterissa.[3]

Lewis eli kiertolaiselämää vuoteen 1917, jolloin hän palasi Memphisiin menetettyään jalkansa rautatieonnettomuudessa. Lewis soitti soolona sekä yhdessä soittajien kuten Jim Jackson, Gus Gunnon ja Will Shade kanssa Memphisin Beale Streetin klubeissa kuten Pee Wee's. Lewis kierteli myös Dr. Willie Lewis Medicine Shown mukana, kunnes vuonna 1922 hän sai vakituisen työn Memphisin kaupungin kadunlakaisijana. Tässä työssä hän oli eläkeikään vuoteen 1966 saakka.[3]

Lewisin levytysura alkoi huhtikuussa 1927, jolloin hän matkusti Chicagoon yhdessä kitaristi Landers Waltonin kanssa ja äänitti viisi kappaletta Vocalion-merkille. Kolmella kappaleista oli mukana myös mandoliininsoittaja Charles Jackson. Lokakuussa samana vuonna Lewis palasi studioon, tällä kertaa yksin, äänittäen kuusi kappaletta. Vuotta myöhemmin hän levytti myös Victor-merkille ja 1929 Vocalionille Memphisissä. Levyt eivät myyneet erityisen hyvin ja niinpä Lewis ei saavuttanut mitään Memphisin alueen kulttisuosiota suurempaa 1920-luvun lopulla huolimatta myöhemmistä klassikoista kuten "John Henry" ja "Kassie Jones -- Parts 1 and 2"[2].

Lewis jatkoi normaalielämäänsä soitellen vain omaksi ja ystäviensä iloksi muun muassa W.C. Handy Parkissa kunnes vuonna 1959 folk/bluestutkija Sam Charters löysi hänet ja taivutteli hänet levytysstudioon. Ensimmäisen albumin julkaisi Folkways vuonna 1959, sitä seurasivat Back On My Feet Again ja Done Changed My Mind Prestige/Bluesville-merkille vuonna 1961. 1960-luvun bluesbuumin myötä Lewisista tuli suosittu artisti, joka esiintyi festivaaleilla ja mediassa. 1970-luvulla Lewisista ilmestyi artikkeli Playboy-lehdessä ja hän esiintyi The Tonight Showssa. Hän esiintyi sivuroolissa myös kahdessa elokuvassa: vuoden 1975 Ei aikaa arkailla -elokuvassa hän esitti itseään ja vuoden 1981 Kuningas Elviksessä bluesmuusikkoa.

Diskografia muokkaa

Furry Lewisilta on julkaistu mm. kokoelma-albumi In His Prime 1927–1928.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Syntymävuosi vaihtelee lähteestä riippuen välillä 1893–1900, mm. [1] antaa vuodeksi 1899
  2. ↑ a b http://www.allmusic.com/artist/p421
  3. ↑ a b http://www.nps.gov/history/delta/blues/people/furry_lewis.htm

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Furry_Lewis&oldid=21882067”