Fundamento de Esperanto

Fundamento de Esperanto (suom. "Esperanton peruskirja") on L. L. Zamenhofin vuonna 1905 julkaisema kirja, joka muodostaa esperanton kielen virallisen perustan. Kirjasta tehtiin 9. elokuuta 1905 esperanton virallinen lähdeteos niin sanotun Boulognen julistuksen neljännessä artiklassa ensimmäisessä esperantistien maailmankongressissa Boulogne-sur-Merissä, Ranskassa. Kirjaa pidetään esperanton ylimpänä velvoittavana auktoriteettina, ja niinpä se onkin täysin muuttumaton. Fundamento de Esperanton lisäksi samanlainen ylimmän auktoriteetin asema on siihen tehdyillä virallisilla lisäyksillä (esperantoksi Oficialaj Aldonoj), joita on tullut yhdeksän (viimeisin maaliskuussa 2007).

Fundamento de Esperanto
Ensimmäisen painoksen kansikuva vuodelta 1905
Kirjailija	L.L. Zamenhof
Kieli	esperanto
Genre	oppikirja
Julkaistu	1905
Sivumäärä	178
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Fundamento de Esperanto koostuu neljästä osasta: esipuheesta (esperantoksi Antaŭparolo), kieliopista (esperantoksi Gramatiko), harjoitustehtävistä (esperantoksi Ekzercaro) ja sanakirjasta (esperantoksi Universala Vortaro). Kielioppi ja sanakirja on kirjoitettu viidellä kansallisella kielellä: ranskaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja puolaksi.

Sivuja kirjassa on 178.

Fundamenta Gramatiko

Fundamenta Gramatiko on esperanton peruskielioppi 16 säännön muodossa, joka kuitenkin vasta kuvaa kieliopin perusperiaatteet, menemättä yksityiskohtiin. Se on osa heinäkuussa 1887 Varsovassa venäjänkielisenä julkaistusta kirjasta Unua Libro (suom. Ensimmäinen kirja). Fundamenta Gramatiko de Esperanto on kirjoitettu ranskaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi ja puolaksi. Täsmällisimmin laadittuna versiona pidetään englanninkielistä versiota. Kaikki viisi osaa ovat kuitenkin tasa-arvoisia. Yleisesti puhutaan 16:sta säännöstä, mutta itse asiassa niitä on enemmän, sillä kielioppi alkaa "ylimääräisellä säännöllä" eli aakkosten/kirjaimiston esittelyllä ja kahdella huomautuksella.

16 säännön puitteissa käsitellään (suluissa lyhyesti säännön sisällöstä):

1. Artikkeli (määräinen artikkeli)
2. Substantiivit (yksikkö, monikko ja sijojen ilmaiseminen prepositioilla)
3. Adjektiivit (pääte, vertailu)
4. Numeraalit (lukusanat ja järjestysluvut)
5. Pronominit (persoonapronominit ja possessiivipronominit)
6. Verbit (päätteet, aikamuodot, tapaluokat, partisiipit ja gerundit)
7. Adverbit (pääte, vertailu)
8. Prepositiot (vaativat nominatiivin)
9. Ääntäminen (kaikki sanat äännetään niin kuin ne kirjoitetaan)
10. Sanapaino (on aina toiseksi viimeisellä tavulla)
11. Yhdyssanat (yhdistämisen pääperiaatteet)
12. Kieltosanat (lauseessa vain yksi kieltosana)
13. Akkusatiivi (osoittamassa suuntaa)
14. Epämääräinen prepositio "je" (käytetään silloin kuin mikään muu prepositio ei sovi)
15. Vierassanat (sanavartalon valintaperusteet)
16. Heittomerkki (substantiivin "o"-päätteen ja artikkelin [la] "a"-päätteen tilalla)

Ekzercaro

Ekzercaro on Fundamento de Esperanton harjoituskokoelma. Se ilmestyi vuonna 1894 ja koostuu 42:sta kappaleesta, jotka sisältävät kaikkiaan yli sata harjoituslausetta. Näiden harjoituksien ilmaisuja eikä myöskään lauseenmuodostusta ole selitetty Fundamenta Gramatikossa kirjallisina sääntöinä, niinpä vasta harjoituksien tekeminen tuo selkeyttä näihin kysymyksiin. Kappaleisiin 11, 13, 15, 17, 19, 21 ja 23 on hauskasti ja käytännöllisesti sisällytetty pieni satu La feino (suom. "Haltijatar").

Universala Vortaro

Universala Vortaro on esperanton yleissanakirja. Se ilmestyi elokuun lopussa 1893, sisältäen Unua libro -kirjan lähes 920 sanajuuren lisäksi noin 1 710 uutta sanajuurta varustettuna ranskan, englannin, saksan, venäjän ja puolankielisin käännöksin, esimerkiksi:

instru' instruire, enseigner | instruct, teach | lehren | учить | uczyć

Muutokset perussanastossa eivät ole sallittuja, mutta Akademio de Esperanto voi tehdä virallisen lisäyksen sanastoon.

Antaŭparolo

Antaŭparolo on Fundamento de Esperanton esipuhe. Zamenhof kirjoitti sen vuoden 1905 heinäkuussa. Siinä hän määritteli kielen kehityksen järjestelmät ja menettelytavat. Boulogne-sur-Merissä (Ranskassa) järjestetyn ensimmäinen esperantistien maailmankongressin julistuksen (esperantoksi Bulonja Deklaracio) neljännen artiklan kolmannen lauseen mukaisesti se on osa Esperanton peruskirjaa eli Fundamento de Esperantoa, ilman että siinä käytetyt sanat ja kielioppisäännöt aluksi kuuluivat esperanto-normiin; tämä tapahtui vasta myöhemmän virallisen lisäyksen avulla.

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Esperanton peruskirja on Wikiaineistossa
• Lisää luettavaa aiheesta Fundamento de Esperanto on Wikiaineistossa (esperantoksi)
• Wikikirjastossa on aihe: Esperanto
• Wikikirjastossa on aihe: Esperanto/Kielioppi (Zamenhof)
• Akademio de Esperanto -sivusto (esperantoksi)
• Berlina Komentario pri la Fundamento de Esperanto (esperantoksi)