Friedrich Akel
Friedrich Karl Akel (5. syyskuuta 1871 Kaubi – 3. heinäkuuta 1941 Tallinna) oli virolainen diplomaatti ja poliitikko. Akel toimi Viron riigivanemina vuonna 1924 sekä ulkoministerinä vuosina 1923–1924 ja 1926–1927. Hän toimi myös esimerkiksi Viron lähettiläänä Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä Viron olympiakomitean puheenjohtajana. Neuvostoliiton miehitettyä Viron NKVD pidätti Akelin vuonna 1940 ja hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa heinäkuussa 1941.
| Friedrich Karl Akel | |
|---|---|
 Akel valokuvassa 1920- tai 1930-luvulta. |
|
| Riigivanem | |
|
26. maaliskuuta – 16. joulukuuta 1924
|
|
| Edeltäjä | Konstantin Päts |
| Seuraaja | Jüri Jaakson |
| Ulkoministeri | |
|
1923–1924
1926–1927 1936–1938 |
|
| Edeltäjä |
Aleksander Hellat Ants Piip Julius Seljamaa |
| Seuraaja |
Otto Strandman Aleksander Hellat Karl Selter |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1871 Kaubi |
| Kuollut | 3. heinäkuuta 1941 Tallinna |
| Kansalaisuus | viro |
Elämäkerta
muokkaa
Friedrich Karl Akel syntyi Kaubin kylässä lähellä Pärnua 5. syyskuuta 1871 vauraaseen karjankasvattajaperheeseen. Vuosina 1892–1897 hän opiskeli Tarton yliopistossa lääketiedettä ja teki opintojensa jälkeen töitä sairaalassa Ujazdówissa lähellä Varsovaa vuoteen 1899 saakka. Akel jatkoi opintojaan Berliinissä, Prahassa ja Leipzigissa, minkä jälkeen hän työskenteli vuosina 1902–1904 silmälääkäriasemalla Riiassa. Venäjän–Japanin sodan aikana Akel palveli Venäjän asevoimissa, ja vuonna 1912 hän avasi oman silmälääkäriasemansa Tallinnaan.[1]
Akelin arvostettu ammatti lääkärinä avitti häntä hänen aloittaessaan poliittisen uransa. Hänet valittiin ensin Tallinnan kaupunginvaltuustoon, ja vuosina 1920–1922 hän toimi Viron luterilaisen kirkon konsistorin pääsihteerinä. Hän oli kristillinen kansanpuolueen kansanedustaja ja yksi sen johtajista toisella ja kolmannella kansanedustajakaudellaan. Vuosina 1922–1923 Akel toimi Viron lähettiläänä Suomessa ja vuosina 1923–1924 Viron ulkoministerinä. Vuosina 1923–1931 hän toimi myös Viron olympiakomitean puheenjohtajana ja vuosina 1927–1932 Viron edustajana kansainvälisessä olympiakomiteassa. Akel toimi Viron riigivanemina valtionpäämiestä vastaavassa tehtävässä 26. maaliskuuta – 16. joulukuuta 1924. Hän joutui johtamaan vähemmistöhallitusta, joka kamppaili Venäjän markkinoiden sulkeutumisen aiheuttaman velkakriisin ja inflaation kanssa. Viron talousongelmat alkoivat kuitenkin hellittää vuosikymmenen lopulla valtiovarainministeri Otto Strandmanin toteuttamien uudistusten avulla.[1]
Akel toimi jälleen ulkoministerinä vuosina 1926–1927 ja Viron lähettiläänä Ruotsissa vuosina 1928–1934. Konstantin Pätsin johtaman vallankaappauksen jälkeen hänestä tuli Viron Saksan-lähettiläs vuoteen 1936 saakka, minkä jälkeen hän palasi ulkoministeriksi. Akel kannatti alun perin parlamentaarista demokratiaa, mutta hyväksyi myöhemmin Pätsin autoritäärisen hallinnon. Ulkopolitiikassaan hän yritti löytää Virolle liittolaisia. Kun Ruotsi ei suostunut sitoutumaan liittolaistoimintaan, Akel alkoi kannattaa ajatusta Puolan ja Baltian maiden välisestä sotilasliitosta. Tähän liittyen hän pyrki selvittelemään esimerkiksi Liettuan ja Puolan tulehtuneita välejä. Puolan annettua Liettualle uhkavaatimuksen diplomaattisten suhteiden jälleensolmimisesta Akel soitti Liettuan pääministeri Antanas Smetonalla ilmaisten tukensa Puolan vaatimuksille. Sittemmin Liettuan ja Puolan välisiä neuvotteluja järjestettiin Tallinnassa. Akel tuki myös Viron lähentymistä Saksan kanssa nähden sen mahdollisuutena turvata maansa tulevaisuus Neuvostoliiton uhalta.[1]
Neuvostoliiton miehitettyä Viron Akel joutui NKVD:n pidättämäksi 17. lokakuuta 1940 ja hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa 3. heinäkuuta 1941.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 11-12. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)