Fredrik Nikolai Nordmann
Fredrik Nikolai Nordmann (14. kesäkuuta 1805 Ruotsinsalmen merilinnoitus, Kymi – 13. toukokuuta 1881 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston amiraali.[1]
.jpg)
Nordmannin vanhemmat olivat everstiluutnantti David Anton Nordmann (Nordman, Nordmanis) ja Maria Katariina Giösling ja puoliso vuodesta 1839 Natalia Wulffert. Myös hänen veljestään Boris Nordmannista tuli amiraali. Fredrik Nikolai Nordmann tuli huhtikuussa 1818 ensimmäisenä suomalaisena oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun. Hänet ylennettiin gardemariniksi 1820 ja midshipsmaniksi 1823 ja määrättiin koulusta valmistuttuaan palvelukseen vahtigaletti Kymille ja vahtipriki Gonetsille 1823–1825.[1]
Vuonna 1825 Nordmann purjehti fregatti Patrikilla Itämerellä ja seuraavana vuonna Gonetsilla, vuonna 1827 hän osallistui fregatti Marian purjehdukseen Arkangelista Kronstadtiin. Maaliskuussa 1828 hänet komennettiin luutnantiksi ylennettynä 5. meriekipaasiin, palvelukseen linjalaiva Emmanuelille. Hän palveli 1828–1830 egyptiläisiltä vallatulla korvetti Lvitsalla Välimerellä. Hänet siirrettiin vuonna 1831 27. meriekipaasiin. Seuraavana vuonna hän purjehti fregatti Bellonalla Itämerellä. Vuonna 1834 Nordmann siirrettiin ensin 14. meriekipaasiin ja sitten 5. meriekipaasiin ja määrättiin luggeri Oranienbaumin päälliköksi Itämerelle. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin 1. meriekipaasiin ja hän toimi muun muassa kuunari Gradin päällikkönä. Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi huhtikuussa 1836 ja siirrettiin 8. meriekipaasiin huhtikuussa 1838.[1]
Vuonna 1838 Nordman oli priki Kasarskin päällikkönä keisari Nikolai I:n ja kruununperillinen Aleksandr Nikolajevitšin Tukholman matkalla ja toimi seuraavana vuonna muun muassa höyrylaiva Ižoran ja höyryfregatti Bogatyrin päällikkönä. Vuonna 1841 hänet siirrettiin 19. meriekipaasiin ja 1842 1. Suomen meriekipaasiin, jonka päällikkö hänestä tuli joulukuussa. Kesinä 1842–1845 Nordmann johti Leipzig-aluksen purjehduksia Itämerellä. Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 1843 ja 1. luokan kapteeniksi 1846. Nordmann komensi alusten Leipzig, Finland ja Andrei Itämeren purjehduksia 1847–1853. Hän toimi linjalaiva Andrein päällikkönä Viaporin puolustuksessa Krimin sodan aikana vuonna 1854. Vuonna 1855 Nordmann ylennettiin kontra-amiraaliksi ja määrättiin 3. meridivisioonan 3. prikaatin komentajaksi. Hän komensi Viaporin pattereita ja soutulaivastoa linnoituksen puolustuksessa. Vuonna 1860 Nordmann määrättiin Itämeren laivaston nuoremmaksi lippukomentajaksi, vara-amiraaliksi hän yleni tammikuussa 1864. Vuonna 1867 hänet nimitettiin laivaston ylisotatuomioistuimen jäseneksi ja ylennettiin amiraaliksi tammikuussa 1874. Nordmann toimi vuodesta 1876 laivaston ylisotatuomioistuimen puheenjohtajana, aina kuolemaansa saakka.[1]
Veljekset Fredrik Nikolai ja Boris Nordmann aateloitiin heinäkuussa 1858 ja heidän sukunsa merkittiin lokakuussa 1861 Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna numero 231.[1]