Fraunhoferin diffraktio
Fraunhoferin diffraktio on diffraktioon liittyvä matemaattinen malli, jota käytetään silloin, kun aaltorintaman kulkema matka esimerkiksi diffraktion aiheuttavaan aukkoon tai rakoon on suhteellisen pitkä. Näin Fraunhoferin diffraktio eroaa Fresnelin diffraktiosta, jota käytetään aaltorintaman kulkeman matkan ollessa lyhyt. Pidemmillä matkoilla aukkoon aaltorintaman kulkua ei voida esittää geometrisen optiikan keinoin. itse asiassa mitä pidempi tämä matka on, sitä enemmän aaltorintama poikkeaa geometrisistä kuvioista. Fraunhoferin diffraktiosta puhuttaessa aaltorintaman esitetään kulkevan tasoaaltoina. Tätä laskentamallia käytetään muun muassa silloin, kun käytetään Airyn levyä. Faunhoferin diffraktioon sovelletaan Huygensin periaatetta. Tähän laskentamalliin pätee myös periaate, että mitä pienempi aaltorintaman läpäisemä aukko on, sitä suurempi on diffraktioaallon leveys.[1] Fraunhoferin diffraktiomallia voidaan soveltaa kun avaruutta katsotaan kaukoputkella.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Peter Beyersdorf: Fraunhofer diffraktion Physics 158. 12.5.2006. Viitattu 23.7.2022. [vanhentunut linkki]
- ↑ Fraunhoferin diffraktio Astro.utu. URSA. Arkistoitu 4.3.2022. Viitattu 23.7.2022.