Franz Oppenhoff
Franz Oppenhoff (1902 – 25. maaliskuuta 1945 Aachen) oli saksalainen juristi, jonka yhdysvaltalaiset nimittivät Aachenin siirtymäkauden pormestariksi kaupungin tultua toisessa maailmansodassa liittoutuneiden valtaamaksi.[1][2] Hän sai surmansa salamurhan uhrina Heinrich Himmlerin toimeksiannosta. Hän oli harras katolilainen ja natsismin vastustaja.[1]
Tausta muokkaa
Aachenilaiseen perheeseen syntyneellä Oppenhoffilla ei isänsä kuoltua vuonna 1920 ollut varaa yliopisto-opintoihin, joten hän suoritti kauppiaan koulutuksen. Sittemmin hän opiskeli oikeustiedettä Kölnissä ja ryhtyi vuonna 1933 itsenäiseksi lakimieheksi Aachenissa. Oppenhoff edusti 1930-luvulla oikeuden edessä natsihallinnon painostamiksi joutuneita kirkonmiehiä. Hänen toimistonsa joutui monien etsintöjen kohteeksi ja lopulta suljettiin.[1]
Oppenhoffilla oli vaimo Irmgard. Pariskunnalla oli kolme lasta.[2]
Pormestariksi valinta ja murha muokkaa
Oppenhoff otti yhteyttä yhdysvaltalaisiin syyskuussa 1944; Aachenin kaupunki vallattiin lokakuussa, ja Aachenin piispan välittämien neuvottelujen seurauksena Oppenhoff sai pormestarin tehtävät hoitaakseen. Marraskuun alussa 1944 Heinrich Himmler määräsi Oppenhoffin surmattavaksi. Hän antoi tehtävän vuodesta 1923 natsipuolueessa toimineen Schutzstaffelin (SS) Obergruppenführer Karl Gutenbergerin organisoitavaksi. Joukot eivät kuitenkaan päässeet etenemään, joten Himmler suositteli ilmateitse iskemistä. Murha toteutettiin osana Werwolf-suunnitelmaa nimellä Operaatio Carnival.[1]
Murhan suoritti viiden miehen ja yhden naisen ryhmä[2], joka sai murhaan valmistautumiseen kuuluneet harjoitukset valmiiksi maaliskuun alkupuolella 1945.[3] Ryhmän komentajaksi valittiin SS:n Untersturmführer Herbert Wenzel; toiseksi ylin ryhmän jäsenistä oli SS:n Unterscharführer Josef "Sepp"[2] Leitgeb. Mukaan tehtävää suorittamaan otettiin myös Bund Deutscher Mädel -johtaja[1] Ilse Hirsch, 16-vuotias Erich Morgenschweiss sekä oppaina tekijöitä tekopaikalle auttaneet operatiivit Georg Heidorn ja Karl-Heinz Hennemann.[3]
Murharyhmä otti haltuunsa yhdysvaltalaisen lentokoneen ja laskeutui yöllä 21. maaliskuuta 1945[1] laskuvarjoilla Belgian maaseudulle lähelle Gemmenichin kylää. Sieltä ryhmä eteni eri reittejä Aacheniin[3] ja jäljitti uhrinsa. Wenzel oli vakuuttanut suorittavansa uhrin ampumisen, mutta tekopaikalla hän menetti hermonsa eikä kyennyt ampumaan, jolloin Leitgeb suoritti murhatehtävän illalla 25. maaliskuuta 1945[1].[3] Paetessaan tekopaikalta Hirsch haavoittui vakavasti[2]; Leitgeb puolestaan sai surmansa kaksi päivää murhan jälkeen astuessaan miinaan.[1] Wenzel jäi kateisiin.[3]
Oppenhoffille omistettiin muistomerkki, ja hänen ruumiinsa pantiin näytteille Aachenin tuomiokirkossa.[1]
Oikeudenkäynti ja jälkivaiheet muokkaa
Murharyhmästä selvinneet onnistuttiin jäljittämään Wenzeliä lukuun ottamatta. Heidät pidätettiin sodan jälkeen, ja lokakuussa 1949 heidät todettiin oikeudenkäynnissä syyllisiksi. Tuomiot olivat vuodesta neljään vuoteen vankeutta. Ilse Hirsch ja toinen ryhmän jäsen kuitenkin vapautettiin.[2] Karl Gutenbergerin teosta saama kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistus sisällytettiin hänen saamaansa kahdentoista vuoden tuomioon muista rikoksista. Hän suoritti kaksi kolmasosaa tuomiosta ja vapautui vuonna 1953. Loppuelämänsä Gutenberger työskenteli tukkukauppiaana; Hirsch puolestaan meni naimisiin ja kuoli 78-vuotiaana vuonna 2000.[1]