Wikipedia

Francon aika – näin sen koimme

Espanjan radio- ja televisiosarjat
(Ohjattu sivulta Francon aika - näin sen koimme)
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sisältää vanhaa tietoa
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Francon aika – näin sen koimme (esp. Cuéntame cómo pasó, "Kerro miten kävi"), myöhemmin Francon jälkeen – Alcántaran perhe, on espanjalainen sosio-historiallis-yhteiskunnallinen draamasarja. Ensiesitys Espanjan yleisradio Televisión Españolan kanavalla La1 oli 13. syyskuuta 2001. Suomessa sarjaa on esittänyt Yle Teema syksystä 2007 alkaen.[1]

Francon jälkeen – Alcántaran perhe
Cuéntame cómo pasó
Tyyli draama, historia
Kestoaika 90 minuuttia
Luoja(t) Miguel Ángel Bernadeu
Pääosissa Imanol Arias
Ana Duato
Pablo Rivero
Irene Visedo
Ricardo Gómez
María Galiana
Alkuperämaa  Espanja
Alkuperäiskieli espanja
Verkko  Suomi: Yle Teema
Esitetty 13. syyskuuta 2001 – 29. marraskuuta 2023
Jaksoja 411 (2022)
Aiheesta muualla
IMDb

Sarja kuvaa mikro- ja makrohistorian kautta Espanjan yhteiskunnan muuttumista vuodesta 1968 eteenpäin. Pääosassa on madridilainen Alcántaran perhe. Entinen köyhä maatalousmaa Espanja on 1960-luvulla vaurastunut huomattavasti, mikä näkyy yhteiskunnan yleiseurooppalaistumisena ja modernisoitumisena. Caudillo, generalissimo Francisco Franco on vanhentunut ja hänen Espanjan sisällissodan loppumisesta 1939 alkanut falangistinen valtakautensa alkaa olla jo lopuillaan.

Henkilöt muokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: kielenhuoltoa ja tiivistys

Alcantaran perhe muokkaa

Alcántarat ovat taustaltaan köyhää pienviljelijäsukua, lähtöisin Albacetesta, Kastilia-La Manchasta. Yleiseurooppalaisen rakennemuutoksen aikaan, jolloin muuttoliike suuntautui maaseuduilta kaupunkeihin, Alcántarat muuttavat paremman elämän toivossa Madridissa sijaitsevaan kuvitteelliseen San Genaron lähiöön, jonka asukkaat ovat kotoisin alun perin maaseudulta.

Alcántarat ovat alempaan keskiluokkaan kuuluvia "valkokaulustyöläisiä", jotka kipuavat keskiluokkaa kohti.

Antonio muokkaa

Antonio Alcántara Barbadillo (s. 1926, esittäjä Imanol Arias) on syntynyt kuvitteellisessa Sagrillasin kylässä, Albacetessa. Hänen isänsä Eusebio ja veljensä kuolivat Espanjan sisällissodan aikana hänen ollessaan vielä lapsi. Näistä kokemuksista hän on omaksunut jyrkän kielteisen kantansa politiikkaan ja korostaa aina, että perheen elättäminen ja paremman elintason hankkiminen on paljon tärkeämpää kuin sekaantuminen politiikkaan. Espanjan hallintoon ja Francoon hän suhtautuu neutraalin kunnioittavasti. Nuorena miehenä hän muutti köyhästä kylästä tuoreen vaimonsa Mercedesin ja tämän äidin, anoppinsa Herminian kanssa Madridiin jättäen oman äitinsä Purificaciónin kotikylään. Madridia ja kotikyläänsä pidemmäksi Antonio ei ole juurikaan matkustanut lukuun ottamatta kahden vuoden armeijakomennusta Pohjois-Afrikassa 1940-luvun puolivälissä. Antonio on vaatimaton virkamies maatalousministeriössä.

Mercedes muokkaa

Mercedes "Merche" Fernández de Alcántara (s. 1929, esittäjä Ana Duato) on Antonio Alcántaran vaimo. Hän meni nuorena naimisiin itseään hieman vanhemman kotikylän Antonion kanssa ja muutti miehensä sekä äitinsä Herminian kanssa Madridiin. Sarja kuvaa erityisesti ensimmäisissä jaksoissa Mercedesin kautta millainen naisen asema oli perinteisessä espanjalaisessa yhteiskunnassa Francon aikana. Nainen oli kodin henki, joka yhdessä äitinsä ja tyttäriensä kanssa vastasi kotitöistä kuten kaupassa käynnistä, ompelemisesta, pyykkäämisestä, siivoamisesta ja ennen kaikkea ruoanlaitosta. Merchellä on intohimoja muuhunkin ja hänestä tulee sarjan aikana liikenainen.

Herminia muokkaa

Herminia López (s. 1899/1902, esittäjä María Galiana, jota kutsutaan koko Espanjan isoäidiksi) on myös kotoisin Sagrillasin kylästä. Hän kuuluu sisällissodan raskaasti kokeneeseen sukupolveen ja hänen sukuunsa on kuulunut surmansa saaneita tasavaltalaisia. Herminian opetti vuonna 1936, lähes 40-vuotiaana lukemaan tasavaltalainen Don Samuel. Aviomies Rafael kuoli sairauteen vuonna 1947.

Herminia ei suhtaudu nykyaikaistumiseen kriittisesti, vaan hänen mielestään monet keksinnöt, kuten e-pillerit olisivat saaneet olla jo hänen aikanaan. Hän joutui itse tekemään laittoman abortin kaksi kertaa. Uusiin keksintöihin hän suhtautuu ensin nuivasti, mutta lopulta omaksuu ne itselleen.

Francoon hän suhtautuu neutraalin kunnioittavasti ja pitää Caudillon hallintoa rauhan sekä hyvinvoinnin takeena. Herminia pelkää uutta sotaa, mikä näkyy hänen reaktionaan Pariisin vuoden 1968 opiskelijamellakoihin, eikä hän suostu kuvittelemaan aikaa ilman Francoa. Kun Franco sitten kuolee 1975, Herminia on kauhuissaan siitä että vuoden 1936 tapahtumat vielä kertautuvat. Hän kuitenkin on myötämielinen sille, että poika Antonio pyrkii politiikkaan Adolfo Suarezin keskustademokraattisen puoleen (UCD) riveissä. Vuonna 1981 Herminia saa taas kauhukohtauksen kun hänen pojanpoikansa Toni raportoi radiossa Antonio Tejeron sotilasvallankaappauksesta.

Herminia ei viihdy uudessa hienossa kerrostalossa, johon Antonio ja Merche muuttavat. Hän ei suostu käyttämään hissiä.

Inés muokkaa

Inés (s. 1948, esittäjä Irene Visedo) on perheen lapsista vanhin. Aluksi hän seurustelee Galerías Preciados -tavaratalossa työskentelevän Jésusin kanssa, mutta panee suhteen poikki, koska ei halua vielä morsiameksi ja nuoreksi kotiäidiksi perinteiseen espanjalaiseen tapaan. Hän on pakollisen koulun jälkeen joutunut menemään jo teinityttönä töihin. Hän työskenteli Nievesin kampaamossa ystävättärensä Pilin kanssa, kunnes kumpikin siirtyi töihin Meyni-vaateliikkeeseen. Inés on perheen vapaa sielu, jolla on jalat tukevasti maan pinnalla.

Inésillä on poika Oriol Domingo Alcántara (s. 1975, esittäjä Javier Lorenzo) Eugenio Domingon kanssa. Poika kasvaa isänsä, Inésin kotikylän entisen papin ja tämän tyttöystävä Karolan perheessä Ranskassa ja muuttaa 10-vuotiaana äitinsä luokse kun isä kuolee. Oriolista tulee mellakoiva skinhead.

Toni muokkaa

Toni (Antonio) (s. 1950, esittäjä Pablo Rivero) on perheen vanhin poika ja nimetty isänsä mukaan. Hän on menestynyt koulussa hyvin ja pääse lopulta opiskelemaan yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Hän on ensimmäinen koulutettu Alcántara. Pian yliopistoon tultuaan hän ihastuu ja lopulta rakastuu Marta-nimiseen tyttöön, joka on marxistiopiskelijajohtaja. Martan mukana Toni alkaa pyöriä vasemmistolaisissa opiskelijapiireissä ja osallistua politiikkaan vastoin isänsä neuvoja. Tonilla on poliittista kunnianhimoa ja hänestä tulee toimittaja antifrancolaiseen Pueblo sanomalehteen. Vuoden 1982 sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen Toni muuttaa vähäksi aikaa Lontooseen, koska pelkää joutuvansa poliittisesti pidätetyksi kuten hänelle ja Martalle tapahtui 1970-luvulla. Lontoossa hän tapaa tulevan vaimonsa Deborahin.

Carlos muokkaa

Carlos (s. 1960, esittäjä Ricardo Gómez) tunnetaan lempinimellä Carlitos. Moottoripyöriä aiemmin intohimoisesti harrastanut teinipoika pärjää kouluopinnoissaan niin hyvin että hän pääsee opiskelemaan filologiaa yliopistoon. Carlitos kuitenkin pestautuu vapaaehtoisena armeijan ilmavoimiin kahdeksi vuodeksi. Armeijan jälkeen isä Antonio neuvoo poikaa opiskelemaan liiketaloutta, mutta poika perustaa Fly Bar -nimisen baarin. Myöhemmin Carlitos menestyy kirjailijana. Teinivuosien tyttöystävä Karina liittyy Carlitoksen elämään monessa vaiheessa.

María muokkaa

María (s. 1971, esittäjät Esmeralda García, Paula Gallego ja Carmen Climent) on opiskelija San Genaron lukiossa, hänen parhaat kaverinsa ovat Gala ja Fan Fan.

Miguel muokkaa

Miguel Alcántara Barbadillo (s. 1920 - k. 1986, esittäjä Juan Echanove) on Antonion vanhempi veli.

Vastaanotto muokkaa

Francon aika on saanut useita kansallisia ja kansainvälisiä tunnustuksia, joihin kuuluvat Espanjan kulttuuriministerin vuonna 2009 myöntämä Premio Nacionál de Televisión[2], kahdesti voitettu Premios Ondas (Kansainvälinen TV-palkinto 2002 ja Paras kotimainen TV-sarja 2003)[3][4], kolmesti saatu New York Latin ACE Award (2008, 2009 ja 2010)[5][6][7] ja Soulin kansainvälisillä draamafestivaaleilla 2007 voitettu parhaan draamasarjan Silver Bird -palkinto[8]. Se myös oli ehdokkaana parhaan kansainvälisen draamasarjan Emmyn saajaksi vuonna 2003.[9] Yhteensä sarja, sen esittäjät ja tekijät ovat saaneet 70 palkintoa.[10]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Francon_aika_–_näin_sen_koimme&oldid=22017983”