Francisco Asenjo Barbieri

Francisco Asenjo Barbieri (3. elokuuta 1823 Madrid – 17. helmikuuta 1894 Madrid) oli espanjalainen säveltäjä ja musiikkitieteilijä. Häntä on pidetty zarzuelan taidemuodon isänä.

Francisco Asenjo Barbieri

Asenjo Barbieri syntyi nimellä Francisco Asenjo, mutta otti myöhemmin käyttöön Barbieri-nimen äidinisänsä kunniaksi. Äidinisä työskenteli Teatro de la Cruzissa, jossa Asenjo Barbieri lapsena sai ensikosketuksensa teatteriin ja musiikkiin. Varhaisimman musiikkikasvatuksensa hän sai José Ordóñez Mayoritolta. Vuonna 1837 Asenjo Barbieri pääsi Madridin kuninkaalliseen konservatorioon, jossa opiskeli klarinetin- ja pianonsoittoa, laulua sekä sävellystä. Hänen opettajiaan olivat Ramón Broca, Pedro Albéniz, Baltasar Saldoni ja Ramón Carnicer.

Asenjo Barbierin ensimmäinen ooppera oli italiankielinen Il Buontempone (1847). Italiankielisestä oopperasta Asenjo Barbieri siirtyi zarzuelaan, jota edustavista teoksista ensimmäisensä hän sävelsi vuonna 1850. Vuodesta 1851 lähtien hän työskenteli Teatro del Circossa. Vuonna 1856 hän oli mukana perustamassa Teatro de la Zarzuelaa. Lisäksi Asenjo Barbieri perusti vuonna 1866 orkesterimusiikin seuran; hän toi runsaasti saksalaista sinfonista ohjelmistoa esitettäväksi Madridiin.

Kaikkiaan Asenjo Barbieri sävelsi yli 60 zarzuelaa. Hänen teostensa joukossa ovat Jugar con fuego (1851), Los diamantes de la Corona (1854), El Diablo en el poder (1856), Entre mi mujer y el negro (1859), Pan y Toros (1864) ja El barberillo de Lavapiés (1874). Musiikin ohella Asenjo Barbieri julkaisi laajan valikoiman kirjoja musiikista, politiikasta ja muista aiheista. Hän julkaisi myös teoksen Cancionero musical de los siglos XV y XVI (1890), joka on 459 transkriptiota kuninkaallisen palatsin kirjaston käsikirjoituksista sisältävä 1400–1500-lukujen musiikin kokoelma.

Aiheesta muualla

• IMSLP: nuotteja