Francis William Aston
Francis William Aston (1. syyskuuta 1877, Birmingham – 20. marraskuuta 1945, Cambridge) oli brittiläinen kemisti ja fyysikko. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1922 useiden ei-radioaktiivisten alkuaineiden isotooppien löytämisestä keksimänsä massaspektrometrillä sekä kokonaislukusäännön muotoilusta.[1]
| Francis William Aston | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
1. syyskuuta 1877 Birmingham, Iso-Britannia |
| Kuollut |
20. marraskuuta 1945 Cambridge, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus |
, Britti |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Cambridgen yliopisto, Birminghamin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | J. J. Thomson |
| Instituutti | Cambridgen yliopisto |
| Opettaja | John Henry Poynting, William A. Tilden ja Joseph John Thomson |
| Tutkimusalue | kemia, fysiikka |
| Tunnetut työt |
massaspektrometri, Isotooppien kokonaislukusääntö |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto 1922 |
Sisällysluettelo
HistoriaMuokkaa
1903 Aston, jo kemistinä, sai stipendin Birminghamin yliopistoon. Siellä hän opiskeli fysiikkaa liittyen röntgensäteilyyn ja radioaktiivisuuteen.
1909 hän siirtyi Cavendish Laboratoryyn Joseph John Thomsonin kutsusta. Siellä hän työskenteli neonin isotooppien tunnistamisen parissa. Hän myös piti luentoja Trinity Collegessa Cambridgessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 hän palasi tutkimuksiensa pariin. Massaspektrometrin avulla hän tunnisti 212 luonnossa esiintyvästä 287:stä isotoopista. Vuonna 1921 Aston pääsi Royal Societyn jäseneksi.
Astonin työ isotooppien parissa myös johti hänet muotoilemaan kokonaislukusääntönsä, jonka mukaan kaikkien isotooppien massat ovat hyvin lähellä jotain kokonaislukua. Sääntöä käytettiin laajalti ydinenergian kehittämisessä.
MuutaMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1922 The Nobel Foundation. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Astonin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi)