Avaa päävalikko

Fröbelin palikat (Pedagogiset leikkilahjat)

Friedrich Fröbel
Fröbelin palikat

Fröbelin palikat (myös lahjat tai leikkilahjat) (saks. Fröbelgaben/Spielgaben, engl. Froebel Gifts) ovat pienille lapsille tarkoitettuja leikkivälineitä, jotka Friedrich Fröbel suunnitteli ensimmäiseen lastentarhaansa Bad Blankenburgiin. Fröbelin palikoilla leikkiminen, laulaminen, tanssiminen ja kasvien kasvattaminen olivat kaikki Fröbelin kehittämän lapsikeskeisen kasvatusnäkökulman tärkeitä osasia. Fröbel kehitti myös ompelutehtäviä, saven muotoilua ja punontaa lapsille, jotta he voisivat leikin kautta jälleenrakentaa kokemuksiaan.

TaustaMuokkaa

Fröbelin mukaan sen ajan kodeista ja lastentarhoista puuttuivat kunnolliset ja tarpeeksi yksinkertaiset leikkivälineet. Hän ei kuitenkaan halunnut tarjota lapsille valmiita leluja, joten hän kehitteli lapsille nämä “varhaislapsuuden lahjat”. Lahjojen idea oli, että lapsi pystyi itse tekemään välineet leikkeihinsä.[1] Kehittyäkseen lapsen tulee ilmaista materiaalisesti se, mitä hänen mielessään liikkuu. Fröbelin lahjojen jatkumossa uudet muodot etenevät vastakohdasta toiseen ja luovat synteesejä.[2]

Näistä leikkilahjoista kehiteltiin opetusta varten kolme eri haaraa: 1. kauneusmuodot, 2. elämänmuodot ja 3. tiedon muodostuksen muodot. Fröbel siis valmisteli kehittävää opetusta psykologisista lähtökohdista ihmisten kokonaisvaltaisen psyykkisen toiminnan virikkeiksi varhaislapsuudessa. Hän halusi varmistaa opetuksen vaikuttavuuden lapsen oman esineellisen toiminnan avulla.[2]

”Huomatessaan, kuinka Fröbeliläiset lastentarhanopettajat lopulta käyttivät lahjoja väärin, on tärkeää pohtia mitä Fröbel oletti palikoiden saavan aikaan. Hän visioi, että palikat opettaisivat lasta käyttämään ympäristöään opetuksen apuna; Toiseksi, että ne osoittaisivat lapselle luonnon ja inhimillisen elämän yhteyden; Ja lopulta, että palikat loisivat niillä leikkivän lapsen ja aikuisen välille siteen.” -Joachim Liebschner.

Lahjojen pedagogiset tavoitteetMuokkaa

Fröbel antoi kehittämilleen leikkivälineille ja niiden käytölle yleviä pedagogisia tavoitteita: niiden avulla

  1. lapsi oppii antamaan taiteellisen muodon töilleen
  2. lapsen kyky ottaa vastaan luonnon vaikutelmia tehostuu
  3. lapsi voidaan johdattaa havaitsemaan symbolisia käsitteitä ja universaalisia lakeja
  4. lapsen ajattelu kehittyy
  5. lapsen aistit ja motoriikka kehittyy

Leikkivälineet mahdollistavat a) leikkimisen joko samoilla välineillä yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin lapsen aikaansaannos purkautuu tai b) leikkimisen joka kerralla eri välineillä, jolloin lapsen tuottama lopputulos säilyy.[1]

Fröbelin idea oli, että ohjaajan opetus konkretisoidaan yksinkertaisilla opetusvälineillä, ja lapsi sitten itse soveltaa oppimaansa ja luo itse uutta omien sisäisten mielikuviensa perusteella toimiessaan leikkivälineillä itsenäisesti. Tämä ulkoisen ja sisäisen toiminnan yhdistäminen on Fröbelin mukaan tärkeä lapsen kehityksen kannalta.[2]

Fröbelin julkaisema The Sonntagsblatt (1838-1840) selitti ja kuvaili hänen viiden palikkansa (Spielgabe) merkityksen ja käyttötarkoituksen pedagogisine ohjeineen.[1]

LahjatMuokkaa

Fröbel numeroi kaikki viisi lahjaa. Lahjat tuli antaa lapselle numerojärjestyksessä. Fröbel kehitteli myös kasvattajan avuksi pienten lasten kanssa leikittäviin leikkeihin lauluja, jotka ilmentävät tarkasteltavan kohteen eri puolia. Fröbelin palikoista on tehty uusia muunnoksia, ja niiden systemaattinen luonne on tehnyt niistä merkittävän rakentelun välineistön. Jotta leikkilahjoista saadaan niiden tarkoitettu hyöty, on palikat koottava omiin säilytyslaatikoihinsa. Kullakin rakennussarjalla on oma tilansa, jossa on paikka kaikille osille. Näin erilaisten kappaleiden suhde toisiinsa havainnollistuu, ja geometrinen hahmotus kehittyy.

Lahja 1Muokkaa

Ensimmäinen lahja on yksivärinen pehmeä pallo, joka sopii kooltaan lapsen käteen. Kun se yhdistetään lankaan, aikuinen voi liikuttaa palloa monella tavalla samalla, kun hän laulaa lapselle. Vaikka Fröbel myi palloja yksittäisinä, ne myydään nykyään usein kuuden pallon kokoelmina. Pallot ovat väriltään päävärejä (punainen, keltainen, sininen) ja välivärejä (violetti, vihreä, oranssi). Näitä pehmeitä palloja voidaan puristella kädessä ja niillä kestää hetki palata alkuperäiseen muotoonsa.[2]

Fröbel suunnitteli ensimmäisen lahjan annettavaksi hyvin pienille lapsille. Hänen tarkoituksensa oli, että pitelemällä, liikuttelemalla, pyörittelemällä ja piilottelemalla palloa lapsi oppii hahmottamaan esineitä ja liikettä, nopeutta ja aikaa, värejä ja kontrasteja sekä painoa ja painovoimaa.[1][2]

Lahja 2Muokkaa

Fröbel kutsui toista lahjaa lapsen iloksi, kuvaten lasten iloa heidän havaitessaan erot kuution ja pallon välillä. Pallo, joka on sama kuin ensimmäinen lahja, on lapselle tuttu. Puinen pallo näyttää samalta joka suunnasta ja on lapsen tavoin aina liikkeellä. Kun sitä vierittää kovalla alustalla, siitä lähtee ääni. Puinen kuutio sen sijaan on toisen lahjan yllätys. Se pysyy paikoillaan ja näyttää erilaiselta eri suunnista katsottuna.

Toisen lahjan Fröbel kehitti, jotta lapsi voisi tutkia kahden muodon erilaisia ominaisuuksia. Laittamalla narun näihin esineisiin porattuihin reikiin lapsi voi pyörittää esineitä ilmassa. Pallo näyttää aina samalta, mutta pyörittämällä kuutio näyttää monenlaisia muotoja. Fröbel lisäsi toiseen lahjaan lieriön, jota voidaan myös pyöritellä eri tavoin.[1]

Toinen versio lahjasta muodostuu puukuulasta, kuutiosta, lieriöstä ja hyrrästä. Pehmeän pallon vertailukohdaksi voidaan antaa kova puinen kuula, jolla on sille ominainen vieritysääni. Sen vastakohtana toimii paikallaan pysyvä kuutio. Niiden synteesin muodostaa lieriö, jolla on sekä kuulan vieriviä että kuution stabiileja ominaisuuksia. Tästä voidaan edetä keilaan eli hyrrään, joka pyörii kärjellään.[2]

Lahja 3Muokkaa

Kolmas lahja on aiemmista lahjoista tuttujen jakamattomien kappaleiden vastakohta, joka koostuu jaetusta kokonaisuudesta. Tasasivuinen kuutio jaetaan kahdeksaan samankokoiseen pyökistä tehtyyn pikkukuutioon. Yhden sivun mitta on noin 2,5 cm, joten se on pienen lapsen käteen sopivan kokoinen. Lapsi purkaa lahjan mielellään ja järjestelee kuutioita eri tavoin, ja lopuksi yhdistää ne takaisin isommaksi kuutioksi (käännettävyyden harjoittaminen). Fröbel ideoi tämän lahjan lapsen ensimmäisiksi rakennuspalikoiksi.[1][2]

Lahja 4Muokkaa

Toinen rakennuspalikoita sisältävä lahja näyttää samalta kuin kolmas lahja, mutta avatessaan sen lapsi yllättyy. Tasasivuinen kuutio on jaettu pituussuunnassa kahdeksaan yhtä suureen osaan, mutta osat ovat nyt kaksi kertaa pidempiä ja puolet kapeampia kuin edellisen lahjan kuutiot, eli osat ovat suorakulmion muotoisia. Tämä ero tuottaa monia uusia mahdollisuuksia kuutioilla leikkiessä.[1]

Lahja 5Muokkaa

Viides lahja on kolmannen lahjan kerrannainen. Iso kuutio jaetaan joka sivulta kolmeen osaan, eli tämän lahjan osat ovat edelleen pienempiä ja niitä on lukumäärältään enemmän kuin aiemmissa lahjoissa.[1]

Lahjat 6, 7, 8 jne.Muokkaa

Varsinaisia lahjoja on viisi, mutta rakennuspalikkasarjoja on kehitetty enemmänkin. Leikkilahjat 6–8 sisältävät kuution, joka muodostuu edelleen pienemmistä jako-osista kuten kolmioista ja palkeista.[2] Esimerkiksi kuudes lahja on neljännen lahjan kerrannainen: kuutio on jaettu kahdesti molemmin puolin.[1]

LisätietoaMuokkaa

  • Toukokuun 1837 ja 1850 välissä Fröbelin palikoita tehtiin Bad Blankenburgisa, Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinaskunnassa, puuseppä Löhnin, käsityöläisten ja kylän naisten toimesta. Vuonna 1850 palikoiden tuotto siirrettiin Saksin kuningaskuntaan, Erzgebirgen maakuntaan, varta vasten S. F. Fischerin toimesta perustettuun tehtaaseen.
  • Yhdysvaltalaisarkkitehti Frank Lloyd Wrightille annettiin kokoelma Fröbelin palikoita hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Omaelämäkerrassaan hän viittaa oppineensa niiden kautta arkkitehtuurissa käytettävää geometriaa päiväkodin leikeissä.
  • Caroline Pratt sovelsi Fröbelin palikoita koulussa, jonka hän perusti vuonna 1913 Greenwich Villagessa, New Yorkissa. Koulussa ilmeni lapsikeskeinen lähestyminen kasvatukseen. Lapset työskentelivät yhdessä käydessään kokemuksiaan läpi leikin kautta. Fröbelin ajatuksiin perustuen opetussuunnitelman lähtökohta oli lapsen ympäristö: lapsen havainnoidessa ympäristöään se innoittaa lasta pohtimaan omaa maailmankuvaansa niin, että hän voi saada kokemuksistaan selvää.
  • Ottilie de Liagre esitti vuonna 1844 Fröbelille kirjoittamassaan kirjeessä huomion, jonka mukaan Fröbelin palikoilla leikkiminen sallii lasten olla eläväisiä ja vapaita, mutta ihmiset saattavat alentaa leikkimisen mekaaniseen rutiiniin.
  • Fröbelin lahjat ovat yhä käytössä varhaiskasvatuksessa Koreassa ja Japanissa, missä ne tehdään paikallisesta puutavarasta.

LähteetMuokkaa

  • Ojala, Mikko: Varhaiskasvatuksen perusteita ja haasteita. Helsinki: Kirjayhtymä, 1984. ISBN 951-26-3815-0.
  • Helenius, A.: Varhaiskasvatuksen juurilla. Fröbeliläiset leikit ja askartelut, s. 48–50. Teoksessa Karila, K., Kinos, J. & Virtanen, J. (toim.): Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. Jyväskylä: PS-kustannus, 2001. ISBN 952-451-021-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Ojala 1984, s. 20–22
  2. a b c d e f g h Helenius 2001, s. 48–50

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Froebel Gifts