Fosforesenssi
Fosforesenssi (myös fosforenssi) on ilmiö, jossa fosforoiva aine absorboi sähkömagneettista säteilyä ja emittoi eli säteilee sitten viiveellä pienempienergistä säteilyä. Fosforoiva aine voidaan altistaa esimerkiksi näkyvälle valolle ja siirrettäessä pimeään se hehkuu valoa.
Fosforesenssi eroaa fluoresenssista siten, että atomit pysyvät pidempään virittyneinä. Toisin kuin fluoresenssissa, fosforoiva aine emittoi säteilyä jonkin aikaa vielä senkin jälkeen, kun atomin virittymisen aiheuttaja on poistettu.[1]
Fosforesenssia ilmenee joillakin vesieliöillä ja sienillä.[1]
Fysikaalinen ilmiö muokkaa
Fosforesenssissä atomiin osuva fotoni virittää sen. Atomin elektroni siirtyy korkeammalle viritystilalle. Viritystilan purkautuessa syntyy yksi tai useampi pienempienerginen fotoni. Loppuosa energiasta muuttuu lämmöksi. Emissiovaihe saattaa kestää jopa tunteja.
Fosforoivat aineet muokkaa
Fosforoivia aineita käytetään muun muassa pimeässä loistavissa tarroissa sekä esimerkiksi hätäpoistumismerkinnöissä. Fosforisoivilla aineilla ja alkuaine fosforilla on hyvin vähän tekemistä keskenään, sillä vain hyvin harvat fosforisoivat aineet sisältävät fosforia ja jos sisältävät, fosfori on aineessa fosfaattina.
Esimerkiksi "itsevalaisevissa" kellotauluissa on voitu käyttää europiumilla seostettua strontiumaluminaattia, joka on itsevalaisevista aineista kirkkainta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The Facts on File Dictionary of Physics, s. 185. Infobase Publishing, 2009. ISBN 9781438109497. (englanniksi)
- ↑ Gray, Theodore: Kiehtovat alkuaineet, s. 15, 97. Suomentanut Timo Hautala, Heli Ruuhinen. Docento, 2015. ISBN 978-952-291-156-8.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fosforesenssi Wikimedia Commonsissa
