Fort Zeelandian piiritys
Fort Zeelandian piiritys (kiin.: 鄭成功攻台之役, kirjaimellisesti "Koxingan hyökkäys Taiwaniin") tapahtui 1661–1662 ja lopetti Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vallan Taiwanissa. Hyökkäyksen seurauksena valtaan nousi Tungningin kuningaskunta. Taiwanilainen tutkija Lu Chien-jung kuvasi tapahtumaa sodaksi, joka määräsi Taiwanin kohtalon neljäksi sadaksi vuodeksi.
Vuonna 1659 epäonnistuneen yrityksen vallata Nanjing jälkeen Koxinga katsoi Qing-dynasitan vakiinnuttaneen asemansa Kiinassa. Koxingan joukot tarvitsivat lisää tarvikkeita ja miehiä. Hän ryhtyi etsimään tukikohtaa, johon hän voisi siirtää joukkonsa. Kiinalainen mies nimeltä He Bin (kiin.: 何斌), joka työskenteli Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa Taiwanissa pakeni Koxingan tukikohtaan Xiamenissa ja toi Koxingalle Taiwanin kartan. Hollantilaiset olivat perustaneet tukikohdan Tayoaniin (kiin.: 大員, nykyisin Tainan). Tukikohta koostui vuonna 1632 kahdesta linnoituksesta: Fort Zeelandia sijaitsi Tayonin lahden suulla ja oli Hollantilaisten päätukikohta; pienempi linnoitus, Fort Provintia sijaitsi hieman etäämmällä. Frederic Coyett, Itä-Intian kauppakomppanian Taiwanin kuvernööri asui Fort Zeelandiassa. Hollantilaisilla oli tukikohdassa yhteensä 1800 miestä. Coyettin alainen Valentyn toimi Fort Provintian ja sen 500 miehen komentajana.
Koxinga lähti laivastonsa kanssa kohti Taiwania 23. maaliskuuta 1661. Laivastoon kuului satoja džonkkeja ja muita aluksia sekä noin 25 000 sotilasta ja merimiestä. Joukot saapuivat Pescadoreille seuraavana päivänä ja perustivat sinne tukikohdan. Pääjoukko kuitenkin jatkoi matkaan 30. maaliskuuta ja saapui Tayoaniin 2. huhtikuuta kuljettuaan Hollantilaisten tuntemattoman matalan väylän läpi Luermeniin.
Hyökkäysjoukko yllätti Valentyn ja piiritti Fort Provintian ja Valentyn antautui 4. huhtikuuta. Kolme pivää Fort Provintian valtaamisen jälkeen Koxingan joukot piirittivät Fort Zeelandian ja vaativat varuskunnan antautumista lähettämällä vangiksi ottamansa Hollantilaisen papin Anthonius Hambroek viemään viestiä. Hambroek kuitenkin kehotti varuskuntaa vastustamaan piiritystä ja hänet teloitettiin sen jälkeen kun hän palasi Koxingan leiriin.
Koxingan joukot aloittivat pommitukset ja yrittivät tuhota linnoitusta. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui ja joukot kärsivät merkittäviä tappioita. Tämän jälkeen Koxinga muutti taktiikkaansa ja ryhtyi piirittämään linnoitusta. 28. toukokuuta tieto piirityksestä saapui Jakartaan ja kauppakomppania päätti lähettää 10 laivaa ja yhteensä 700 merimiestä vapauttamaan linnoituksen. Joukot saapuivat 5. heinäkuuta ja kävivät pienen taistelun Koxingan laivaston kanssa ennen maihinnousua.
23. heinäkuuta hollantilaiset yrittivät murtautua ulos saarrosta, kun Koxingan joukot taistelivat hollantilaisten laivoja vastaan. Lyhyen taistelun jälkeen hollantilaiset joutuivat vetäytymään menetettyään kaksi laivaa ja kolme pienempää alusta. Yhteensä hollantilaiset menettivät noin 100 miestä. Lokakuussa hollantilaiset yrittivät jälleen murtaa saartoa, mutta epäonnistuivat. Tämän jälkeen Koxinga päätti joulukuussa aloittaa ratkaisen hyökkäyksen.
12. tammikuuta 1662 Koxingan laivat ryhtyivät pommittamaan linnoitusta ja maajoukot valmistelivat valtausta. Coyett lopulta päätti antautua 1. helmikuuta ja hollantilaisten joukot poistuivat Taiwanista 17. helmikuuta. Joukkojen sallittiin ottaa henkilökohtainen omaisuutensa ja riittävästi tarvikkeita päästäkseen lähimpään Hollantilaiseen tukikohtaan.
Coyettin saavuttua Jakartaan hänet tuomittiin antautumisesta ja karkotettiin Bandasaarille. Hänet kuitenkin armahdettiin ja hän julkaisi vuonna 1675 kirjan Unohdettu Formosa. Kirjassaan hän puolusti toimiaan ja kritisoi kauppakomppania siitä, että se jätti huomioimatta hänen pyyntönsä lisäjoukkojen lähettämiseksi.
Hollannin Itä-Intian kauppakomppania yritti useasti vallata Taiwania takaisin ja solmi jopa sopimuksen Qing-dynastian kanssa. Hollantilaiset saivat vallattua pohjois-Taiwanissa sijaitsevan Keelungin, mutta joutuivat luopumaan siitä, koska sinne ei pystytty toimittamaan riittävästi tarvikkeita.