Avaa päävalikko

Flirttailu

sukupuolisen kiinnostuksen osoittamista
Flirttaileva mies ja nainen. Henry Gerbaultin juliste vuodelta 1901.

Flirttailu (tai esimerkiksi keimailu, hakkailu tai silmäpeli) on eroottisesti latautunutta ja sukupuolisesti värittynyttä, epäsuoraa ja leikkimielistä lähestymistä, jonka tavoitteena on osoittaa sukupuolista kiinnostusta toista kohtaan.[1]

Flirttailun tavoite voi olla partnerin etsiminen tai vain hauskan pitäminen. Flirttailu ei ole yhtä vakavaa kuin viettely, jonka tavoite on seksuaalinen kanssakäyminen vieteltävän kanssa. Ihmiset suhtautuvat flirttailuun yleensä myönteisesti ja pitävät sitä imartelevana.[1]

Flirttailija pyrkii katsekontaktiin esimerkiksi merkitsevillä vilkaisuilla tai luomalla pitkiä ja merkitseviä katseita. Hän odottaa myös vastapuolen reaktiota katseisiinsa. Muita flirttailun keinoja ovat hymyt, asennot, liikkeet ja kosketukset. Huulten nuoleminen tulkitaan usein flirttailuksi. Flirttailija voi myös pukeutua aistillisesti sekä hipelöidä omia vaatteitaan ja availla nappejaan tai vetoketjujaan. Puheella ei flirttailussa ole yleensä ratkaisevaa merkitystä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Palo, Jorma & Palo, Leena-Maija: Rakkaudesta seksiin, s. 46–49. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23241-6.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Fexeus, Henrik: Viettelyn jalo taito. 168 vinkkiä, miten saat hänet. (Alla får ligga. Strategier i förförelsekonst för den moderna gentlemannen och kvinnan, 2009.) Suomentanut Riie Heikkilä. Helsinki: Atena, 2013. ISBN 978-951-796-922-2.
  • Kaarresalo-Kasari, Eila: Silmänisku. Flirtin ja valloitustaidon opas. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22825-7.
  • Kauppinen, Kaisa & Purola, Mari: Flirtti, häirintä, jännite. Seksuaalinen ahdistelu työpaikalla. Helsinki: Työterveyslaitos, 2001. ISBN 951-802-445-6.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.