Pylyp Orlyk
Pylyp Orlyk (ukr. Пилип Орлик, puol. Filip Orlik; 11. lokakuuta 1672 Kosuta, Puola-Liettua – 26. toukokuuta 1742 Jassy, Moldavia)[1] oli vuodesta 1710 Ukrainan kapinallisten kasakoiden johtaja ja hetmani maanpaossa.
Böömiläistä sukua ollut Orlyk syntyi Liettuan alueella Kosutassa nykyisen Valko-Venäjän alueella. Hän opiskeli Vilnan jesuiittakollegiossa ja Kiovan Mohyla-kollegiossa. Vuodesta 1699 hän työskenteli korkeana virkamiehenä Ukrainan kasakkahetmanaatin hallinnossa, ja vuonna 1706 hetmani Ivan Mazepa nimitti hänet pääkanslerikseen. Orlyk tuki Mazepaa tämän liittoutuessa suuren Pohjan sodan aikana Ruotsin kanssa Venäjää vastaan ja pakeni maasta yhdessä Mazepan kanssa tappiollisen Pultavan taistelun jälkeen.[1]
Mazepan kuoltua tämän mukana maanpakoon siirtyneet Zaporožjen kasakat valitsivat Orlykin uudeksi hetmaniksi Benderissä 16. (5.) huhtikuuta 1710.[1][2] Orlyk julisti taistelevansa Ukrainan vapauttamiseksi Venäjän vallasta ja julkisti niin sanotun Benderin perustuslain, jossa tuomittiin itsevaltius ja luvattiin rajoittaa hetmanin valtaa.[1][3] Hän vahvisti liiton Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n kanssa toukokuussa 1710 solmitulla sopimuksella, liittoutui vuonna 1711 myös Krimin kaanin kanssa ja sai vuonna 1712 Osmanien valtakunnan tuen.[1] Hän pyrki jatkamaan sotaa venäläisiä vastaan itäisen Ukrainan alueella, mutta Osmanien valtakunnan solmittua Prutin rauhan Venäjän kanssa kasakoilla ei ollut mahdollisuuksia menestyä yksinään.[3]
Orlyk lähti Turkista vuonna 1714 yhdessä Kaarle XII:n kanssa ja asui vuosina 1715–1720 maanpaossa Ruotsissa.[1][2] Vietettyään jonkin aikaa Sleesiassa ja Puolassa hän asui vuodesta 1722 jälleen Osmanien valtakunnan alueella, vuoteen 1734 saakka Kreikan Salonikissa ja viimeiset vuotensa Moldavian Jassyssa (nykyinen Iaşi Romaniassa). Hän yritti turhaan hankkia ulkovaltojen tukea uudelle sodalle Venäjää vastaan.[1] Ruotsin valtiopäivät myönsivät vuonna 1747 Orlykin leskelle ja kahdelle tyttärelle 400 taalarin vuotuisen eläkkeen.[2] Orlykin poika Hryhor Orlyk loi myöhemmin sotilasuran Ranskassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Theodore Mackiw: Orlyk, Pylyp (englanniksi) Internet Encyclopedia of Ukraine 2014, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 29.1.2018.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1914), s. 912 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.1.2018.
- ↑ a b Johannes Remy: Ukrainan historia, s. 48. Gaudeamus, Helsinki 2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pylyp Orlyk Wikimedia Commonsissa
