Fidelio

Ludwig van Beethovenin ooppera

Fidelio op. 72c on Ludwig van Beethovenin ainoa ooppera.[1] Oopperan libreton on ranskalaisen Jean-Nicolas Bouillyn libreton pohjalta sovittanut Josef Sonnleithner.

Fidelio
Alkuperäinen nimi Leonore
Säveltäjä Ludwig van Beethoven
Libretto Josef Sonnleithner
Pohjautuu Jean-Nicolas Bouillyn tekstiin
Kieli saksa
Kantaesitys 1805, 1806 ja 1814
Theater an der Wien
Aikajana Beethovenin oopperoista
Fidelio
1814
Fidelion käsiohjelma, Wienin Kärntnertortheater 23. toukokuuta 1814.

Oopperan synty

muokkaa

Beethoven sävelsi Fidelion alun perin kolminäytöksiseksi vuonna 1805, mutta se ei saavuttanut suosiota. Seuraavana vuonna hän kirjoitti oopperasta kaksinäytöksisen version, mutta sekään ei saavuttanut suosiota. Vuonna 1814 hän muokkasi oopperaa vielä kerran, samana vuonna toinen versio saavutti menestystä.[1]

Suomessa teos on esitetty ensimmäisen kerran jo 1841.

Musiikki

muokkaa

Fidelion kolmas versio on jäänyt oopperatalojen pysyvään ohjelmistoon. Oopperan tunnetuin numero on Vankien kuoro.

Päähenkilöt

muokkaa
  • Leonoresopraano
  • Florestan, hänen miehensä – tenori
  • Pizarro, vankilanjohtaja – baritoni
  • Rocco, vanginvartija – basso
  • Marzellina, hänen tyttärensä – sopraano
  • Fernando, tarkastaja – bassobaritoni
  • vankejakuoro

Synopsis

muokkaa

Tapahtumapaikka ja -aika

muokkaa

Poliittinen vankila lähellä Sevillaa (castillo de San Jorge, Triana) 1500-luvulla.

Ensimmäinen näytös

muokkaa

Pizarro vangituttaa viattoman Florestanin. Tämän vaimo Leonore pukee päälleen miehen vaatteet, ottaa peitenimekseen Fidelio ja soluttautuu vankilan vanginvartijoiden joukkoon. (Vankien kuoro.) Roccon tytär Marzellina rakastuu Fidelioon, mutta tämä hylkää hänet. Pizarron korviin kantautuu tieto, että tarkastaja Fernando on tulossa tarkastamaan vankilaa. Hän päättää surmata Florestanin.

Toinen näytös

muokkaa

Fidelio vaatii saada päästä auttamaan vanginvartija Roccoa sellin haudan kaivamisessa. Pizarro suostuu ja Fidelio löytää puolikuolleen Florestanin vankilan nurkasta. Rocco kieltäytyy surmaamasta häntä ja Pizarro on jo iskemäisillään tikarin Florestanin sydämeen, kun Leonore riisuu naamionsa ja tähtää Pizarroa pistoolilla. Silloin ulkoa kuuluvat trumpettifanfaarit ilmoittavat Fernandon saapuneeksi. Pizarro juoksee vastaanottamaan tätä. Samalla Leonore ja Florestan saavat selville, että kaikki muutkin vangit on vangittu ilman syytä. He kertovat tiedon Fernandolle, joka määrää Roccon surmaamaan Pizarron ja vapauttamaan kaikki vangit.

Aiheesta muualla

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Ludwig van Beethoven - Composer, Deafness, Symphony | Britannica www.britannica.com. 3.11.2024. Viitattu 16.11.2024. (englanniksi)