Ference Marton (s. 7. maaliskuuta 1939 Unkari) on ruotsalainen kasvatuspsykologi, tutkija sekä professori emeritus Göteborgin yliopistossa. Hänet tunnetaan parhaiten pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisen teoriastaan sekä erityisesti kasvatustieteissä käytettävän laadullisen tutkimusmenetelmän, fenomenografian, kehittämisestä. 1990-luvulta lähtien Marton on ollut kiinnostunut variaatioteoriasta ja sen kehittämisestä.

Martonin ajattelu pohjautuu kognitivismiin, mutta lähestymistapa on fenomenologinen eli olennaista on yksilön kokemus maailmasta ja todellisuudesta. Martonin ajattelussa korostuukin vahvasti oppijalähtöisyys, se, miten oppija näkee ja kokee maailman. Teoksessaan Classroom Discourse and the Space of Learning Marton korostaa myös kielen merkitystä oppimisessa; kieli ei ainoastaan välitä merkityksiä vaan myös luo niitä.

Marton kritisoi kirjassaan Learning and Awareness (1997) sen aikaista kognitivismiin ja konstruktivismiin nojaavaa ajattelua oppimisen tutkimuksessa, jossa korostuu ajatus yksilön sisäisestä  ja yksilön ulkopuolisesta maailmasta. Martonin mukaan yksilöä ja maailmaa ei tule erottaa toisistaan.

Marton siis kumoaa vastakkainasettelun sosiaalisen ja yksilöllisen konstruktivismin välillä (sosiaalinen konstruktivismi = ulkomaailma vaikuttaa mielen sisäisiin prosesseihin vs. yksilöllinen konstruktivismi = mielen sisäiset prosessit vaikuttavat ulkoisiin tekoihin). Martonin mukaan kummankaan suuntaista vaikutusta ei kuitenkaan ole, vaan on vain yksi maailma, jonka yksilö kokee omalla tavallaan. Yksilö ei ole erillinen maailmasta vaan osa sitä; ei ole olemassa ulkomaailmaa ja yksilön sisäistä maailmaa.

Lisäksi hän haastaa konstruktivistisen käsityksen esittämällä, että tieto ei rakennukaan pienistä palasista suuremmaksi kokonaisuudeksi vaan oppiakseen oppijan on ensin ymmärrettävä, millaista kokonaisuutta hän on oppimassa

Lähteet muokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.