Fenyyliasetyleeni
Fenyyliasetyleeni (C8H6) on alkyyneihin ja aromaattisiin hiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Ainetta käytetään pääasiassa orgaanisen kemian synteeseissä.
| Fenyyliasetyleeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Etynyylibentseeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C#CC1=CC=CC=C1 [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H6 |
| Moolimassa | 102,128 g/mol |
| Sulamispiste | –44,8 °C[2] |
| Kiehumispiste | 143 °C[2] |
| Tiheys | 0,93 g/cm3 |
Valmistus muokkaa
Fenyyliasetyleeniä voidaan valmistaa synteettisesti käyttämällä lähtöaineena styreenidibromidia. Reaktiossa eliminoituu vetybromidia. Reaktioastiaan lisätään ammoniakkia ja natriumia, jotka reagoivat muodostaen katalyyttinä toimivaa natriumamidia.[3]
Toinen tapa valmistaa yhdistettä synteettisesti on vetybromidin eliminaatio bromistyreenistä. Reaktio tapahtuu emäksen, kuten kaliumhydroksidin vaikutuksesta. Muodostuva fenyyliasetyleeni puhdistetaan tislaamalla.[4]
Reaktioita muokkaa
Fenyyliasetyleenistä voidaan valmistaa styreeniä liittämällä siihen vetyä. Fenyyliasetyleenin vedytys voi johtaa myös etyylibentseenin muodostumiseen. Tämän vuoksi reaktion selektiivisyyden parantamiseksi käytetään katalyyttejä, joista selektiivisimpiä on palladium. Selektiivisyyttä on pyritty parantamaan lisäämällä palladiumin joukkoon pieniä määriä myös muita jaloja metalleja.[5]
Fenyyliasetyleeni voi polymeroitua. Emäksisissä olosuhteissa fenyyliasetyleenistä voi muodostua alkynidi-ioni, joka reagoi fenyyliasetyleenin kanssa nukleofiilisellä additioreaktiolla. Tuotteena muodostuu 1,4-difenyylibut-1-en-3-yynin E -ja Z-isomeerien seos, mutta Z-muoto on yleensä vallitseva.[6]
Muiden alkyynien tapaan myös fenyyliasetyleeni voi trimerisoitua. tuotteena muodostuu kahta bentseenin johdannaista 1,2,4- ja 1,3,5-trifenyylibentseeniä. Kobolttibromidiin ja imiiniin perustuvan katalyytin läsnä ollessa reaktio on hyvin regioselektiivinen ja 1,2,4-trifenyylibentseeni on vallitseva 97 % selektiivisyydellä.[7]
Fenyyliasetyleeni voi myös polymeroitua hyvin suurimolekyylisiksi ja monimutkaisiksi dendrimeereiksi. Näillä polymeereillä on niin kutsuttuja fotoresponsiivisia ominaisuuksia.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Phenylacetylene – Substance summary NCBI. Viitattu 16. kesäkuuta 2010.
- ↑ a b Physical properties: Ethynylbenzene NLM Viitattu 16.6.2010
- ↑ Kenneth N. Campbell & Barbara K. Campbell: Phenyl acetylene Organic Syntheses, Coll. Vol. 4, p.763 (1963). Organic Syntheses. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
- ↑ A. Sethi: Systematic Laboratory Experiments In Organic Chemistry, s. 631. New Age International, 2006. ISBN 978-8122414912. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.06.2010). (englanniksi)
- ↑ Russell E. Malz (toim.): Catalysis of organic reactions, s. 199. Luku The activity and selectivity of Alumina supported Pd, Pd-Ag, Pd-Au, and Pd-Pt catalyst of the Semi-Hydrogenation of Phenylacetylene to Styrene, kirj. D.J. Ostgard, K. M. Crucilla & F. P. Daly. CRC Press, 1996. ISBN 9780824798079. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.06.2010). (englanniksi)
- ↑ J. J. Spivey: Catalysis, s. 21. RSC Publishing, 2000. ISBN 978-0-85404-219-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.06.2010). (englanniksi)
- ↑ Gerhard Hilt, Thomas Vogler, Wilfried Hess & Fabrizio Galbiati: A simple cobalt catalyst system for the efficient and regioselective cyclotrimerisation of alkynes. Chemical Communications, 2005, s. 1474–1475. RSC Publishing. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Seth R. Marder,Kwang-Sup Lee,Chantal Andraud: Photoresponsive Polymers II, s. 99. Springer, 2008. ISBN 978-3-540-69452-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.06.2010). (englanniksi)