Felix Wankel
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kielioppi ja tekstin sujuvuus kaipaa huomiota. |
Felix Wankel (13. elokuuta 1902 – 9. lokakuuta 1988) oli saksalainen wankelmoottorin keksijä. Hän syntyi Saksassa Lahrin kaupungissa, Schwabenin maakunnassa.
Wankelin ensimmäinen työ oli lehden painaminen ja varastointi, mutta hän oli enemmän omistautunut tekniikan tutkimiseen. Kun häneltä loppuivat työt lehtipainossa, hän avasi oman työpajansa vuonna 1924 Heidelbergiin. Wankel sai kiertomäntämoottorin idean vuonna 1924 ja haki tälle voiteluturbiinille patenttia vuonna 1926. Patentti evättiin, koska Enken vuonna 1886 suunnittelemaa laitetta pidettiin samankaltaisena. Vuonna 1927 Wankel näki unessa "Wankel"-moottorin toimintaperiaatteen. Herättyään hän hahmotteli laitteen paperille ja hänelle myönnettiin kiertomäntämoottorin patentti vuonna 1929. Vuonna 1933 Wankel haki patenttia DKM-moottorille (Drehkolbenmotor). Patentti myönnettiin vasta kolme vuotta myöhemmin.[1]
Monen keskiluokkaisen saksalaisen elämä mullistui 1920-luvulla inflaation iskiessä Saksaan. Tänä aikana Wankel liittyi Hitlerin joukkoihin ja tapasi siellä muun muassa vaimonsa Emmy Kirnin. Vuonna 1933 Wankel paljasti Saksan korruptoituneisuutta ja joutui sen johdosta vankilaan muutamaksi kuukaudeksi Lahrnin maakunnassa. Hänet vapautettiin, kun viranomaiset huomasivat hänen kykynsä koneiden parissa.
Seuraavina vuosina hän teki töitä muun muassa BMW:lle, Junkersille ja Daimler-Benzille auttaen näitä tiivisteongelmissa, joihin Wankel oli erikoistunut, sekä myös heidän omien kiertomäntämoottorien kehityksessä. Wankel jatkoi DKM-moottorin prototyypin sekä muiden kiertomoottorien ja pumppujen kehittelyä ja testailua. Vuonna 1945 Ranskan armeija valloitti Wankelin työpajan ja kehitystulokset tuhottiin. Wankel vangittiin vuodeksi ja vapautettiin vuonna 1946.
Liittoutuneiden miehityksen aikaan Wankel alkoi salaa kirjoittamaan kirjaa kiertomäntämoottoreista. Hän onnistui jatkamaan moottoreiden kehittämistä vuonna 1951, jolloin hän meni töihin NSU:lle ja tapasi siellä Walter Froeden, joka oli moottoripyöräkehittämisen johtaja. Tuloksena oli KKM-moottori (Kreiskolbenmotor), joka oli paranneltu versio DKM-moottorista.
Ensimmäinen varsinaisesti toimiva Wankel-moottori oli DKM-tyyppinen ja käynnistettiin helmikuussa vuonna 1957. Toukokuussa prototyyppimoottori pyöri kaksi tuntia ja se tuotti 21 hevosvoimaa. Ensimmäistä KKM-tyyppistä moottoria päästiin kokeilemaan 7. heinäkuuta vuonna 1958. Moni ihminen oli ehdottanut kiertomäntämoottorin ideoita ja suunnitelmia, mutta kukaan ei ollut kehitellyt sitä niin pitkälle ja hartaasti kuin Felix Wankel.
Felix Wankel tutki yhdessä NSU:n kanssa kaikenlaisia näkökulmia moottoria kehitellessä, kuten tiivistys, tulpan paikka, portin ajoitus, voitelu, jäähdytys, materiaalit ja valmistuskustannukset sekä kestävyydet.
Siinä missä monet muut olivat epäonnistuneet, Wankel ja NSU saivat loistavia testituloksia yhdistämällä suunnittelun ja tieteellisen valmistuksen toisiinsa.
NSU käytti wankelmoottoria NSU Spiderissä vuodesta 1963 ja myöhemmin Ro 80 -mallissa, jota tuotettiin vuoteen 1977 asti. Myöhemmin japanilaiset, etenkin Mazda, ovat käyttäneet wankelmoottoria.[1] Muita tätä moottorityyppiä kokeilleita valmistajia ovat Lada, Datsun, Citroen, Audi ja Chevrolet.[2]
Felix Wankelin muu elämä muokkaa
Wankel ei ollut ainoastaan teknikko, vaan menestyi myös talouselämässä. Hän perustikin yhdessä Ernst Hutzenlaubin kanssa vuonna 1957 oman Wankel GmbH -yrityksen, joka myytiin vuonna 1971 LonRho:lle 100 miljoonalla Saksan markalla.
Wankelille myönnettiin monia eri kunnianosoituksia ja arvonimiä:
- 1969: Kultainen kunniamerkki, Verein Deutscher Ingenieure
- 1970: Tekniikan kunniatohtorin arvo (Dr. Ing. h.c.), Technische Universität München
- 1970: Großes Verdienstkreuz der Bundesrepublik Deutschland
- 1971: Franklin-mitali, Franklin-Institutituutti, Philadelphia
- 1973: Bayerischer Verdienstorden, Baijerin vapaavaltio
- 1981: Lahrin kaupungin kunnia-asukas
- 1986: Deutsches Museumin kultainen kunniasormus
- 1986: Diesel-mitali kultaisena, Deutsches Institut für Erfindungswesen
- 1987: Kunniaprofessori osavaltion laajuisesti, Baden-Württemberg
- 2007: Postimerkki 50 Jahre Wankelmotor
Myös katuja on nimetty hänen mukaan ympäri Saksaa. Hän lahjoitti paljon rahaa eläinjärjestöille, koska rakasti eläimiä. Hän perusti kehitysjärjestön, joka palkitsi yrityksiä, jotka eivät vahingoittaneet eläviä eläimiä kokeissaan.
Felix Wankel ei omistanut koskaan ajokorttia.[1] Felix Wankel menehtyi 9. lokakuuta vuonna 1988 Lindaussa oltuaan pitkään sairaana. Hänelle myönnettiin elämänsä aikana monta patenttia, joista viimeisin tammikuussa 1989. Wankelin oli lähettänyt hakemuksen kyseiseen patenttiin vuonna 1987.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Far ahead of its time Motor der Mobilität
- ↑ Wankel-Jubiläum: Warten aufs Wunder Der Spiegel Online Auto