Fedora (vuoden 1916 elokuva)

Fedora on vuonna 1916 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Victorien Sardoun näytelmään perustuvan melodraaman ovat ohjanneet Giuseppe De Liguoro ja Gustavo Serena. Sen pääosaa esittää elokuvadiiva Francesca Bertini.

Fedora
Francesca Bertini.
Francesca Bertini.
Ohjaaja Giuseppe De Liguoro, Gustavo Serena
Käsikirjoittaja Giuseppe Paolo Pacchierotti
Perustuu Victorien Sardoun näytelmään Fédora (1882)
Kuvaaja Alberto G. Carta
Lavastaja Alfredo Manzi
Pääosat Francesca Bertini, Gustavo Serena, Carlo Benetti
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Caesar Film
Ensi-ilta 10. maaliskuuta 1917 (Rooma)
3. helmikuuta 1919 (Suomi)
Kesto 2042 metriä (99 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

JuoniMuokkaa

Fedora Panovan sulhanen, ruhtinas Vladimir löydetään murhattuna. Nainen vannoo kostavansa murhaajalle, joksi hän epäilee Loris Ipanovia. Myöhemmin käy ilmi, että Vladimir tapettiin toisen naisen kunnian tähden. Fedoran viha Lorisia kohtaan muuttuu rakkaudeksi.[1]

Fedora tunnustaa Lorisille aiheutaneensa tämän veljen ja äidin kuoleman. Loris ajaa Fedoran pois ja tämä myrkyttää itsensä.[1]

NäyttelijätMuokkaa

 Francesca Bertini  … Fedora  
 Gustavo Serena  … Vladimir  
 Carlo Benetti  … Loris  
 Olga Benetti  … Olga Suhareva  
 Alfredo de Antoni  … De Sirieux  
 Giuseppe De Liguoro  … Jaryškin  
 Vittorio Bianchi  … Popov[1]  

Tuotanto, teemat ja vastaanottoMuokkaa

Venäläisaiheinen Fedora perustuu ranskalaisen Victorien Sardoun samannimiseen näytelmään vuodelta 1882[1]. Elokuvan pääosaa antaumuksella näytellyt Francesca Bertini osallistui myös sen ohjaukseen, minkä takia Giuseppe De Liguoron tilalle vaihdettiin näyttelijälle vapaat kädet antanut Gustavo Serena[2]. Bertinin puvut olivat italialaisen muotisuunnittelijan käsialaa, mitä korostettiin myös elokuvan mainoskampanjassa[3]. Abruzzossa kuvatulle elokuvalla antoivat venäläistä paikallisväriä muutamat dokumentaariset otokset, joissa nähdään muun muassa Nevajoen tulva[1].

Fedoraa on pidetty yhtenä Bertinin parhaista elokuvista ja se oli myös näyttelijän oma suosikki[2]. Kriitikot kiittivät elokuvaa,[1] ja näyttelijä Eleonora Dusen kerrotaan osoittaneen sille ensi-illassa seisaallaan suosiota[2].

Elokuvan Suomen ensi-ilta oli helsinkiläisessä Olympia-teatterissa helmikuussa 1919[4]. Vastikään itsenäistyneessä maassa venäläisten santarmiunivormujen näkeminen valkokankaalla toi Hufvudstadsbladetin pakinoijan mieleen ikäviä muistoja: ”öiset sisääntunkeutumiset, väkivaltaiset kotietsinnät, häirityn kotirauhan, särjetyt huonekalut, poisviedyt perheenjäsenet...”[5] Fedoran Suomessa esitetty versio oli alkuperäistä huomattavasti lyhyempi, 1666 metriä[6].

Kokonaan kadonneeksi luullusta[2] elokuvasta on löydetty yhteensä kahdentoista minuutin katkelmat, jotka ovat nähtävissä Alankomaiden elokuvamuseon Youtube-sivustolla[7].

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano: I film della Grande Guerra. 1916, prima parte, s. 181–183. Bianco e Nero, numero speciale. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1992. ISBN 88-397-0701-8. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d Mingozzi, Gianfranco: Francesca Bertini, s. 158. Genova: Le Mani, 2003. ISBN 88-8012-256-8.
  3. Paulicelli, Eugenia: Italian Style: Fashion & Film from Early Cinema to the Digital Age, s. 68. New York: Bloomsbury, 2016. ISBN 978-1-4411-8915-8.
  4. Olympia. Uuden Suomen Iltalehti, 3.2.1919, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  5. Neger: Krönika. Hufvudstadsbladet, 17.8.1919, s. 6. Artikkelin verkkoversio.
  6. Kemin VPK:n Elävät Kuvat. Pohjolan Sanomat, 11.10.1920, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  7. Una notte a Calcutta Youtube. Viitattu 12.4.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Fedora Internet Movie Databasessa (englanniksi)