Farnakes II
Farnakes II (m.kreik. Φαρνάκης, Farnakēs, lat. Pharnaces; n. 97–47 eaa.) oli Pontoksen kuningas vuosina 63–47 eaa. Hän oli Mithridates VI:n poika. Kun Mithridates teki itsemurhan Pompeiuksen kukistettua hänet vuonna 63 eaa., Farnakes solmi rauhan Pompeiuksen kanssa ja tämä julisti hänet Rooman ystäväksi ja liittolaiseksi.
Kun sisällissota Pompeiuksen ja Julius Caesarin välillä alkoi, käytti Farnakes sitä hyväksi ja valtasi Kolkhiin ja Vähän-Armenian. Armenian kuningas pyysi Caesarin apulaista Domitius Calvinusta apuun, mutta Farnakes löi helposti roomalaiset. Seuraavaksi hän valtasi Amisoksen kaupungin, joka oli Rooman liittolainen. Hän myi sen asukkaat orjiksi ja antoi kuohia kaikki pojat.
Lopulta Caesar palasi Egyptistä ja kukisti Farnakeen Zelan taistelussa nopeasti ja perusteellisesti. Caesar antoi valtaamansa Pontoksen Farnakeen veljelle kiitokseksi siitä, että tämä oli tuonut Caesarille apujoukkoja Egyptiin[1]. Farnakes pääsi pakoon, mutta hänen entinen alaisensa Asandar salamurhasi hänet vuonna 47 eaa.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Farnakes II Wikimedia Commonsissa
Edeltäjä: Mithridates VI |
Pontoksen kuningas |
Seuraaja: Rooman tasavalta |
Lähteet
muokkaa- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 263. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0.