Farnakes II (m.kreik. Φαρνάκης, Farnakēs, lat. Pharnaces; n. 9747 eaa.) oli Pontoksen kuningas vuosina 63–47 eaa. Hän oli Mithridates VI:n poika. Kun Mithridates teki itsemurhan Pompeiuksen kukistettua hänet vuonna 63 eaa., Farnakes solmi rauhan Pompeiuksen kanssa ja tämä julisti hänet Rooman ystäväksi ja liittolaiseksi.

Farnakes II:n kuva harvinaisessa kultarahassa.

Kun sisällissota Pompeiuksen ja Julius Caesarin välillä alkoi, käytti Farnakes sitä hyväksi ja valtasi Kolkhiin ja Vähän-Armenian. Armenian kuningas pyysi Caesarin apulaista Domitius Calvinusta apuun, mutta Farnakes löi helposti roomalaiset. Seuraavaksi hän valtasi Amisoksen kaupungin, joka oli Rooman liittolainen. Hän myi sen asukkaat orjiksi ja antoi kuohia kaikki pojat.

Lopulta Caesar palasi Egyptistä ja kukisti Farnakeen Zelan taistelussa nopeasti ja perusteellisesti. Caesar antoi valtaamansa Pontoksen Farnakeen veljelle kiitokseksi siitä, että tämä oli tuonut Caesarille apujoukkoja Egyptiin[1]. Farnakes pääsi pakoon, mutta hänen entinen alaisensa Asandar salamurhasi hänet vuonna 47 eaa.

Aiheesta muualla

muokkaa
  Edeltäjä:
Mithridates VI
Pontoksen kuningas
 
Seuraaja:
Rooman tasavalta

Lähteet

muokkaa
  1. Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 263. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0.
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.