Isotuulihaukka
Isotuulihaukka, aikaisemmalta nimeltään kettutuulihaukka[2] (Falco alopex) on afrikkalainen jalohaukka.
| Isotuulihaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Jalohaukkalinnut Falconiformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Jalohaukat Falco |
| Laji: | alopex |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco alopex |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 32–38 senttiä, siipien kärkiväli 76–88 senttiä ja paino 250–300 grammaa. Naaras on 3 prosenttia suurempi kuin koiras. Isotuulihaukan höyhenpuku on tiilenpunertava, alapuolelta mustajuovainen. Siivet ovat alapinnaltaan vaaleat erottuen selkeästi tummasta vartalosta. Silmän iiris on kellanruskea.
Esiintyminen muokkaa
Isotuulihaukka elää Afrikassa Saharan eteläpuolella Sahelin alueella Malista ja Nigeristä lännessä Etiopiaan ja Keniaan idässä. Lajin elinympäristön ala on 4,8 miljoonaa neliökilometriä ja populaation koko on yli 10 000 yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu, joka voi vaellella sade- ja kuivien kausien mukaan pohjoiseen tai etelään.
Elinympäristö muokkaa
Laji asuu kuivilla ja kallioisilla avomailla, mielellään jyrkänteiden tuntumassa merenpinnasta yli kahden kilometrin korkeudelle.
Lisääntyminen muokkaa
Isotuulihaukat voivat joskus pesiä löyhissä yhdyskunnissa, joissa voi olla jopa 20 paria. Pesä on paljaalla kalliolla jyrkänteen kolossa tai luolassa. Naaras munii kahdesta neljään munaa.[3]
Ravinto muokkaa
Ruokalistalla on enimmäkseen isokokoisia hyönteisiä ja liskoja, toisinaan myös pikkyjyrsijöitä ja lintuja.
Lähteet muokkaa
- globalraptors.org (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Falco alopex IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1913. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Pesimäbiologiaa (englanniksi)