Avaa päävalikko
Eva Wrede ja ori Hampus vuonna 1956

Anna Eva Eleonora Wrede af Elimä[1] (27. syyskuuta 189816. tammikuuta 1982) oli yksi merkittävimmistä suomalaisista ratsuhevos- ja ponikasvattajista. Vapaaherratar Wrede piti yli 60 vuoden ajan siittolaa sisarensa Helenan kanssa Rabbelugnin kartanossa Ummeljoella. Siittolassa syntyi lähes 250 varsaa. Eva Wrede tunnettiin myös kilparatsastajana. Wreden vanhemmat olivat vapaaherra Kasper Hjalmar Wrede ja Anna Sofia Ihre ruotsalaisesta aatelissuvusta numero 2043[1].

HevoskasvatusMuokkaa

Rabbelugnin siittolatoiminta sai alkunsa, kun Wredet ostivat vuonna 1912 Wappu-nimisen tamman, jonka isä oli arabialainen täysiverinen ja emä suomenhevosristeytys. Tuohon aikaanhan Suomessa vasta aloiteltiin lämminverikasvatusta, joten tällaiset sekarotuiset hevoset olivat verrattain yleisiä ja niitä käytettiin siitokseen. Wapun sukulinja vaikuttaa edelleen suomalaisissa lämminveriratsuissa.

Jo siittolatoiminnan alkuaikoina Wrede hankki ulkomailta (lähinnä Ruotsista) myös puhdasrotuisia arabialaisia ja englantilaisia täysiverisiä, muun muassa oriit Orkus xx ja Sandow xx, jotka oli hyväksytty Englannin täysverisiitoskirjaan. Wrede oli aktiivisesti mukana lämminverisiitoksen edistämisessä ja hän toimi muun muassa Hevosjalostusliitto lämminverisiitosta varten ry:n hallituksessa ja hänet on valittu Ratsujalostusliitto ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 1978 Wrede sai Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan kädestä tunnustuspalkinnon lämminveristen hevosten kasvattajana. Samanlaisen palkinnon sai vain kaksi muuta henkilöä, joista toinen oli ruotsalainen ja toinen tanskalainen.

Hevostenhankintamatkoillaan Ruotsissa Wrede tutustui myös russponeihin, ja hän osti vuonna 1956 kolme ponia. Nämä olivat ensimmäiset kyseisen rodun edustajat Suomessa. Russien rotuyhdistyksen perustava kokous pidettiin Wreden koollekutsumana Rabbelugnin kartanossa 1975.

Hevosten ja ponien lisäksi Wrede kasvatti myös dobermanneja ja tiibetinterrierejä. Tiibetinterrierien kuten russ-ponienkin kasvattajana Wrede oli ensimmäinen Suomessa [2].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa