Eteläsaarenruskokiivi
Eteläsaarenruskokiivi (Apteryx australis)[2] on Uudessa-Seelannissa elävä lentokyvytön kiivilintu.
| Eteläsaarenruskokiivi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiivilinnut Apterygiformes |
| Heimo: | Kiivit Apterygidae |
| Suku: | Kiivit Apteryx |
| Laji: | australis |
| Kaksiosainen nimi | |
 Eteläsaarenruskokiivin levinneisyys |
|
| Alalajit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Eteläsaarenruskokiivi ja pohjoissaarenruskokiivi A. mantelli (Bartlett, 1852)[2] tunnettiin aiemmin samana lajina nimellä ruskokiivi Apteryx australis, mutta ne on eroteltu sittemmin toisistaan. Jäljelle jäänyt Apteryx australis on jaettu kahteen alalajiin.[3]
Koko ja ulkonäköMuokkaa
Eteläsaarenruskokiivi on kiiveistä suurin, 50–65 senttiä pitkä. Koiras painaa puolestatoista kolmeen kiloa, naaras kahdesta neljään kiloa. Sen vartaloa peittävä höyhenpeite on karkea ja suojaa lintua sen liikuskellessa pimeässä pensaikossa. Muinoin maorimetsästäjät käyttivät sen nahkaa vaatteina. Luonnossa etelänruskokiivit elävät noin 20 vuotta, tarhassa 30–40 vuotta.
Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa
Eteläsaarenruskokiivi elää Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja Stewartinsaarella. Vuonna 2013 populaation kooksi arvioitiin 21 350 yksilöä.[1] Eteläsaarenruskokiivi pysyy tiheissä metsissä, joissa on paljon suojaa ja vähän petoeläimiä.
LisääntyminenMuokkaa
Kiivit pariutuvat koko elämäkseen. Puolisot kaivavat pesäkuopan maahan yhdessä lopputalvesta tai alkukeväästä. Eteläsaarenruskokiivi munii yhden suuren munan ja 4–6 viikon kuluttua toisen munan. Muna painaa 1/3 naaraan massasta ja se on massaan nähden suurin linnun muna. Haudonta kestää noin 11 viikkoa ja poikaset jättävät pesän 3–10 päivän ikäisinä. Koiras on sukukypsä 18 kuukauden ikäisenä, naaras vasta noin 4-vuotiaana.[4]
RavintoMuokkaa
Ravinnokseen kiivit kaivavat maasta pikkueläimiä tai maahan karisseita hedelmiä ja marjoja.
LähteetMuokkaa
- Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
ViitteetMuokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Apteryx australis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2018 BirdLife Suomi. Viitattu 2.2.2018.
- ↑ http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=174394
- ↑ Animaldiversity