Etelänselkälokki

lintulaji

Etelänselkälokki (Larus dominicanus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä selkälokin vastinlaji.

Etelänselkälokki
Ave Gaviota.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Lokit Larus
Laji: dominicanus
Kaksiosainen nimi

Larus dominicanus
Lichtenstein, 1823

Alalajit
  • Larus dominicanus dominicanus
  • Larus dominicanus vetula
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Etelänselkälokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänselkälokki Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Etelänselkälokki muistuttaa selkälokkia. Se on kuitenkin hieman suurempi, nokka on järeämpi ja koivet ovat vihertävänharmaat (selkälokilla keltaiset). Sen pituus on noin 56 cm, siipien kärkiväli noin 128 cm ja paino noin yksi kilogramma.

EsiintyminenMuokkaa

Etelänselkälokki elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerien rannikoilla ja saarilla sekä Etelä-Amerikassa, Etelä-Afrikassa että Oseaniassa. Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 3,3–3,4 miljoonaa yksilöä.

ElinympäristöMuokkaa

Valtamerien rannikot ja saaret.

LisääntyminenMuokkaa

Pesä on painanne maassa ja vuorattu ruohoilla ja höyhenillä. Naaras munii tavallisesti kolme munaa. Molemmat emot ruokkivat poikasia.

RavintoMuokkaa

Etelänselkälokit ovat kaikkiruokaisia kuten useimmat muutkin lokit.

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Larus dominicanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa