Esmeralda (1791)
Esmeralda oli Espanjan laivaston vuonna 1791 vesillelaskettu 34-tykkinen Mahonese-luokan fregatti.
| Esmeralda | |
|---|---|
.jpg) |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Puerto Mahón, Baleaarit |
| Laskettu vesille | 30. toukokuuta 1791 |
| Palveluskäyttöön | 1793 |
| Poistui palveluskäytöstä | vallattu 5. marraskuuta 1820 |
| Loppuvaihe | 10. kesäkuuta 1825 ajettu rantaan |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
950 bm 593,1 arqueo |
| Pituus | 48,46 m |
| Leveys | 12,95 m |
| Syväys | 3,66 m |
| Miehistöä | 280 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
yläkansi: 26 × 12 naulan tykkiä puolikansi: 6 × 6 naulan tykkiä etukansi: 2 × 6 naulan tykkiä |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Mahonese-luokka
Insinööri Honorato Bouyón Suchén suunnittelema alus tilattiin 24. syyskuuta 1790 Puerto Máhonista Baleaareilta. Alus laskettiin vesille 30. toukokuuta 1791. Valmistuttuaan alus sijoitettiin reserviin päällikkönään Bartolomé de Ribera, kunnes se otettiin palvelukseen vuonna 1793.[1]
Palvelus muokkaa
Alus lähti 6. toukokuuta 1793 Sardinian sotaretkelle Borjan laivueessa päällikkönään José Pascual de Bonanza. Aluksen miehistö valtasi 16. huhtikuuta Ranskan laivaston korvetin. Huhtikuussa 1794 alus oli Cadizissa päällikkönään Rafael Butrón.[1]
Heinäkuussa 1796 alus lähti Santa Florentinan kanssa Pasajesiin ja saapui lokakuussa Ferroliin. Se saapui 8. helmikuuta 1797 Santa Florentinan ja korvetti Palomon kanssa Coruñaan. Alus lähti 12. heinäkuuta 1798 Medean ja Santa Claran kanssa Ferrolista kuljettaen joukkoja ja tarvikkeita Kanarian saarille, Puerto Ricoon ja Veracruziin, jonne ne saapuivat lokakuussa 1798. Alus lähti 28. maaliskuuta 1799 Havannaan Alcalá Galianon laivueessa, johon kuuluivat sen lisäksi linjalaivat San Fulgencio ja San Ildefonso sekä fregatit Santa Clara ja Medea. Laivue saapui 15. toukokuuta Santoñaan, mistä se jatkoi Ferroliin. Alus siirrettiin Ferrolissa reserviin, kunnes se lähti 22. elokuuta 1809 päällikkönään Miguel de Sierra.[1]
Alus saapui 27. elokuuta 1809 Cadiziin, mistä se lähti marraskuussa partiomatkalle Tarragonan rannikolle. Alus oli 6. maaliskuuta 1811 Cadizissa päällikkönään José Ortiz de Canales. Lokakuussa 1813 alus palautettiin palvelukseen ja oli 4. maaliskuuta 1814 alkaen Puerto Ricossa suojaamassa saattueita. Marraskuussa alus palasi Veracruzista Havannan kautta Cadiziin kuljettaen jalometalleja. Vuonna 1816 alus lähti linjalaiva Asian, fregatti Prueban ja priki Cazadorin kanssa partiomatkalle Afrikan rannikolle päällikkönään Luis Coig.[1]
Espanjalle tappiollisen Chacabucon taistelun jälkeen alus lähti 6. toukokuuta 1817 Cadizista Vengeanzan, priki Pezuelan ja rahtilaivojen Reina de los Ángeles, San José, San Juan, Castilla, Tagle ja Primorosa Maríana kanssa Aricaan, jonne ne saapuivat 23. elokuuta. Matka jatkui Callaoon, jonne ne saapuivat 30. syyskuuta lukuun ottamatta Taglea (saapunut jo 21. syyskuuta). Alus lähti 9. joulukuuta Callaosta kuljettaen joukkoja Talcahuanoon, missä joukot laskettiin maihin 19. joulukuuta.[1]
Alus saartoi 31. maaliskuuta 1818 Pezuelan ja Potrillon kanssa Valparaison satamaa. Chilen laivaston Lautaron miehistö yritti 27. huhtikuuta vallata aluksen, mutta alusten hallinnan puutteiden vuoksi ainoastaan 20 miestä kiipesi aluksesta toiseen. Vaikka valtaus epäonnistui espanjalaiset purkivat saarronlähde?. Heinäkuussa 1819 alus lähti Venganzan kanssa Callaosta noutamaan joukkoja Afrikasta.[1]
Perun itsenäisyystaistelun tueksi lähetetyn Chilen laivasto-osaston komentajan Thomas Cochranen johdolla kaksi veneketjua tunkeutui yöllä 5.-6. marraskuuta 1820 Callaon satamaan, jossa ne valtasivat Esmeraldan. Alus liitettiin Chilen laivastoon ja vallattu alus nimettiin 15. marraskuuta Valdiviaksi.[2]
Cochranen johtama laivasto purjehti rannikkoa edestakaisin saadakseen huoltoa ja tulittaen rannikkolinnakkeita. Cohcrane purjehti pohjoiseen O'Higginsin, Independencian ja Valdivian kanssa etsiessään San Martínin johtamia Espanjan laivaston fregatteja Venganzaa ja Pruebaa. Cochrane kävi aina Cortezinlahdelle Meksikonrannikolle kohtaamatta espanjalaisia.
Valparaisossa alus joutui 10. kesäkuuta 1825 hyökyaaltoon, joka vei aluksen ja kauppa-alus Valparaison rantaan. Valparaison ankkuriketju mursi priki Calderin ankkuriketjut, jolloin myös Calder ajautui rantaan tuhoutuen.
Lähteet muokkaa
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)