Esko Palmio

Esko Kalle-Kustaa Palmio (14. tammikuuta 1910 Tampere – 2. syyskuuta 2001 Helsinki) oli sosiaalineuvos ja suomalainen virkamies, joka toimi myös Suomen urheiluopiston johtajana.

Esko Palmion vanhemmat olivat kamreeri Kaarlo Pentti Palmio ja Elsa Maria Estola ja puoliso vuodesta 1947 Eila Sinikka Helinä Aaltonen. Palmio tuli ylioppilaaksi 1932 ja valmistui voimistelunopettajaksi 1936. Opintomatkoja hän teki Skandinaviaan, Keski-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Palmio toimi Toukolan työkeskuksessa Viipurissa kerhotyön ohjaajana 1936–1940 ja suojeluskunnan sotilasohjaajana 1940–1944. Suomen Urheiluliiton valmentaja hän oli 1940, Suomen urheiluopiston koulutusohjaaja 1946–1949 ja opiston johtaja 1949–1955. Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoiluviraston päällikkönä Palmio toimi 1955–1974. Hänellä oli myös useita luottamustoimia, kuten Suomen Ladun hallituksen puheenjohtajuus 1960–1968. Palmio oli myös Tahko Pihkalan nimeä kantavan seuran perustajia, ensimmäinen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja. Sotilasarvoltaan hän oli ratsumestari (1943).