Eskil William Peura (7. kesäkuuta 1906 Oulu23. kesäkuuta 1971 Turku)[1] oli suomalainen kenraalimajuri, jonka aselaji oli ilmatorjunta.

Peura osallistui Suomen sisällissotaan 1918 valkoisten puolella lähettinä. Hän kävi kadettikoulun 1926–1928 sekä Sotakorkeakoulun 1933–1936 (ye-upseeri 1937). Hän toimi patterinpäällikkönä KTR 3:ssa 1928–1933. Vuonna 1936 hän toimi ye-upseerina Ilmatorjuntarykmentissä ja 1937–1938 Kuopion teollisuuspiirin päällikkönä. Talvisodan aikana hän toimi teknisen toimiston päällikkönä Ilmatorjuntarykmentti 1:ssä. Vuodesta 1941 hän toimi VII armeijakunnan ilmatorjuntakomentajana ja vuodesta 1943 ilmatorjuntaosaston päällikkönä ilmavoimien esikunnassa.

Jatkosodan jälkeen Peura toimi Ilmatorjuntarykmentti 2:n komentajana 1944–1952. Pääesikunnassa toimistopäällikkönä hän toimi 1953. Kouvolan sotilaspiiriä hän johti 1954–1955. Uransa päätteeksi Peura toimi ensin ilmapuolustuksen tarkastajana 1959–1960, ja tehtävänimikkeen muututtua ilmatorjuntatarkastajana 1960–1966.

Peura oli Ilmatorjuntamiehet ry:n puheenjohtaja 1940–1944 sekä Helsingin asevelipiirin piiritoimikunnan ja Lahden kirkkovaltuuston jäsen 1949–1953.[1]

Ylennykset: Reservivänrikki 1926, vänrikki 1928, luutnantti 1930, kapteeni 1935, majuri 1940, everstiluutnantti 1942, eversti 1954, kenraalimajuri 1959.[2]

Eskil Peuran vanhemmat olivat liikkeenharjoittaja Viljam Peura ja Gustava Karttunen ja puoliso vuodesta 1937 Salli Lehtonen. Rovasti, päätoimittaja ja kristillinen kirjailija Einari Peura (1902–1955) oli hänen veljensä.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 30.6.1971, HS Aikakone. Viitattu 13.3.2018.
  2. 451 (Vem och vad? Biografisk handbok / 1967) runeberg.org. Viitattu 24.10.2021. (ruotsiksi)
  3. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 644 (Viitattu 16.4.2019)