Esitystaide

nykyteatterin, performanssin ja muiden esittävän taiteen eri perinteiden välimaastossa vaikuttava taiteen muoto, jonka ilmaisuvälineenä on esitys

Esitystaide on nykyteatterin, performanssin ja muiden esittävän taiteen eri perinteiden välimaastossa vaikuttava taiteen muoto. Termi "esitystaide" on syntynyt 2000-luvulla.[1]

Erilaisille esityksille yhteistä on muun muassa yleisökontakti, käsitteellisyys ja elämyksen korostaminen. Esitystaiteessa etsitään teatterillisen kohtaamisen uusia muotoja.[1]

Esitystaiteen taustaaMuokkaa

Esitystaiteen taustalla on nykyteatterin eri muodot, performanssi ja elävä taide.[1]

Kuten esitystaiteessa, monissa nykyteatterin muodoissa teoksen lähtökohtana ei ole enää draamateksti ja näytelmä. Esitystaiteen taustalla vaikuttanut performanssi sai alkunsa 1960-luvulla, sen innoituksena oli muun muassa toimintamaalaus, käsitetaide, happeningit, videotaide ja taiteen esineellisyydelle vaihtoehtoja etsivä taide.[1]

Performanssitaide syntyi USA:ssa 1970-luvulla, 1980-luvun puolivälissä taas sai alkunsa elävä taide eli Live Art Britanniassa. Termi pyrki kattamaan laajempaa aluetta, ja se muistuttaa esitystaidetta.[1]

Esitystaide SuomessaMuokkaa

Teatterikorkeakoulussa aloitti 2001 Esitystaiteen ja -teorian maisteriohjelma, ja myös Turun Taideakatemia avasi samansuuntaisen koulutusohjelman. Vuonna 2010 aloitettiin koulutus myös Satakunnan ammattikorkeakoulussa.[1]

Suomessa toimii (2012) noin 150-300 esitystaiteilijaa. Tapahtumia, klubeja ja festivaaleja järjestetään aktiivisesti. Esitystaiteen kenttä on myös järjestäytynyt. Helsinkiin avattiin 2011 esitystaiteen keskus. Alan tiedotuskeskus Presentaatio on toiminut vuodesta 2008, vuotta aiemmin alkoi ilmestyä Esitys-lehti.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Esitystaide Esitystaiteen keskus. Viitattu 2.2.2013.