Ernst Köhler

Ernst Köhler

Ernst Köhler 18. toukokuuta 1893 Uskela6. toukokuuta 1955 oli suomalainen jääkärieläinlääkintäeverstiluutnantti ja eläinlääkäri. Hänen vanhempansa olivat agronomi maanviljelijä Karl Oskar Köhler ja Anna Constantia Wibell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Anna Irene Leiniön kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassisesta lyseosta vuonna 1912 ja kirjoittautui Turkulaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Hannoverin eläinlääkärikorkeakoulussa ja suoritti eläinlääketieteen kandidaatintutkinnon vuonna 1914. Eläinlääkäritutkinton hän suoritti Dresdenin eläinlääkärikorkeakoulussa vuonna 1919. Piirieläinlääkärikurssin ja –tutkinnon hän suoritti vuonna 1929.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 19. elokuuta 1917 pataljoonan haupitsipatteriin ja edelleen pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Myöhemmin hänet komennettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 8. lokakuuta 1916, missä hän oli 9. joulukuuta 1916 asti. Pataljoonasta hänelle myönnettiin kaksi opintolomaa, ensimmäinen 5. toukokuuta – 19. elokuuta 1917 ja toinen 12. joulukuuta 1917 – 5. helmikuuta 1918.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Suomen armeijan palvelukseen hän astui 11. helmikuuta 1918, jolloin hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän saapui Tornioon Ruotsin kautta ja liittyi 25. helmikuuta 1918 Vaasaan saapuneeseen jääkärien pääjoukkoon. Hänet komennettiin Suomen sisällissodassa Karjalan ratsujääkärirykmentin eläinlääkäriksi ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeenMuokkaa

Hän erosi Suomen armeijasta 11. syyskuuta 1918, mutta määrättiin 1. syyskuuta 1919 Kenttätykistörykmentti 1:n I patteriston ja 9. lokakuuta 1919 III patteriston eläinlääkäriksi. Tästä tehtävästä hän otti eron 1. marraskuuta 1920, astuakseen Inkoon eläinlääkärin virkaan ja ollen siinä virassa 20. lokakuuta 1921 asti. Vihdin vt. kunnaneläinlääkärinä hän toimi 20. lokakuuta 1921 – 15. helmikuuta 1922 välisen ajan ja vakinaisena 15. helmikuuta 1922 – 24. marraskuuta. 1930 välisen ajan. Käkisalmen piirin piirieläinlääkäriksi hänet nimitettiin 10. marraskuuta 1930. Tässä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1939 asti. Kunnallisen toimensa ohella hän toimi sopimuseläinlääkärinä Käkisalmen jääkäripataljoonalle ja Savon jääkärirykmentille.[1][2]

LuottamustoimetMuokkaa

Käkisalmen KOP:n konttorin valvojana hän toimi vuosina 1933–1939. Hän toimi myös Käkisalmen terveydenhuoltolautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Käkisalmen kaupungin kansakoulun johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1934 -1936. Hän kuului myös Käkisalmen Yhteislyseon vanhempainneuvostoon. Jäsenenä hän oli Eläinlääkäriyhdistyksessä, Piirieläinlääkäriyhdistyksessä ja Jääkäriliiton Porin osastossa.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvisotaan hän osallistui aluksi II armeijakunnan apulaiseläinlääkärinä ja myöhemmin 21. divisioonan eläinlääkärinä. Välirauhan aikana hän oli aluksi samassa tehtävässä, mutta myöhemmin toimi Salon kauppalassa sijaitsevan Lounais-Suomen Osuusteurastamon lihantarkastajana sekä Perniön piirieläinlääkärinä. Jatkosotaan hän osallistui Huoltokoulutuskomppanian kuormasto- ja eläinlääkintäkomppanian eläinlääkärinä. Jatkosodan kestäessä hän toimi myös opettajana Ratsukoulussa eläinlääkintä-, rehumestari- ja kuormastokursseilla. Vuonna 1941 hänet komennettiin 10. divisioonan esikuntaan eläinlääkäriksi, josta hänet lomautettiin vuonna 1942 ja vuonna 1943 hän otti vastaan Käkisalmen suojeluskuntapiirin eläinlääkärin tehtävät.[2]

Sotien jälkeenMuokkaa

Hän toimi Kotijoukkojen esikunnan tarkastavana eläinlääkärinä ja myöhemmin eläinlääkintä osastolla. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944 ja otti vastaan Härmän piirieläinlääkärin toimen, josta toimesta siirtyi Porin piirieläinlääkäriksi vuonna 1945. Tässä toimessaan hän oli kuolemaansa asti. Hänet on haudattu Poriin.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. J. Suomeleinen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen, Suomen jääkärit: elämä ja toiminta sanoin ja kuvin II osa Osakeyhtiö sotakuvia 1933 Kuopio.
  • E. Jernström, jääkärit maailmansodassa, sotateos oy helsinki 1933.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975