Ernst Lillbroända
Ernst Alfred Lillbroända (käytti Saksassa nimeä Bränder), (1. helmikuuta 1897 Kruunupyy – 28. toukokuuta 1956) oli suomalainen jääkärimajuri.[1][2]
Perhetausta muokkaa
Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, liikemies Alfred Lillbroända ja Hilda Maria Byskata. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1924 Tara Ingeborg Hartmanin kanssa. Tara Ingeborg Hartman kuoli vuonna 1926. Toisen kerran hän avioitui vuonna 1940 Anna Margit Lindrosin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Lillbroända kävi viisi luokkaa Pietarsaaren ruotsalaista reaalikoulua ja opiskeli vuosina 1914 - 1915 ruotsalaista kauppaopistossa (Svenska handelsinstitutet) Helsingissä. Hän kävi Ratsastuskurssin vuonna 1919 ja sotilasohjaajakurssin vuonna 1923 sekä ampumatoimintakurssin vuonna 1923. Upseerien urheilukurssin hän suoritti vuonna 1924 ja talvikokeilukurssin samana vuonna sekä taktiikan soveltamiskurssin seuraavana vuonna. Komppanianpäällikkökurssin hän kävi vuonna 1929 Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Lillbroända liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 6. marraskuuta 1915 alkaen pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kävi vuonna 1917 Libaussa pidetyn asemestarikurssin ja suoritti sotakoulun A-kurssin.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Lillbroända astui Suomen armeijan palvelukseen yliluutnantiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan komppanianpäälliköksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella, muun muassa Lukkarinmäellä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Lillbroända palveli sisällissodan jälkeen komppanianpäällikkönä ja aika ajoin pataljoonankomentajana 5. Jääkärirykmentissä, joka tunnettiin myöhemmin ensin nimellä Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja myöhemmin Tampereen rykmentti. Hän erosi armeijasta 17. joulukuuta 1919 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1920 ja hänet sijoitettiin asemestariksi Vaasan suojeluskuntapiiriin, josta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1923 alkaen 1. sotilasohjaajaksi ja 1. lokakuuta 1926 alkaen VI alueen (myöhemmin IX ja X alueen ) päälliköksi. Hän toimi myös edellä mainittuina aikoina oman työnsä ohella suojeluskuntapiirin tilintarkastajana vuosina 1921 - 1926 sekä alipäällystökurssien ja yhden suojeluskuntaupseerikurssin johtajana samaisena ajanjaksona.[1][2]
Lillbroända erosi suojeluskuntajärjestön palveluksesta 20. maaliskuuta 1931 ja työskenteli sen jälkeen liikemiehenä Kruunupyyssä ja Helsingissä, kunnes 1. huhtikuuta 1934 alkaen siirtyi Keskinäisen vakuutusyhtiö Sammon palvelukseen ja työskenteli 12. huhtikuuta 1935 alkaen yhtiön pääkonttorissa Turussa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Lillbroända osallistui talvisotaan aluepäällikkönä Turun suojeluskunnassa. Jatkossodan puhjettua hänet komennettiin komendantiksi Sotasairaala 27:ään, josta hänet siirrettiin vielä ensimmäisenä sotavuonna erikoistehtäviin Vaasan sotilasläänin esikuntaan, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942. Kotiuttamisensa jälkeen hän työskenteli vakuutusvirkailijana. Keskinäisen vakuutusyhtiössä. Hänet haudattiin Kruunupyyhyn.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.