Wikipedia

Erkki Heinonen (shakkimestari)

Erkki Heinonen (21. maaliskuuta 1922[1] – 19. joulukuuta 1993[2]) oli suomalainen shakinpelaaja, shakkitoimittaja ja shakkitehtävien laatija. Pelishakissa hän sai kansallisen shakkimestarin arvon ja tehtäväshakissa hän oli kansallinen tehtävämestari.

Elämä ja shakkiura muokkaa

Erkki Heinonen vietti nuoruutensa Kotkassa. Shakin säännöt hän oppi jo nuorella iällä. Suomen Shakki -lehden numerossa 3/1953 kerrotaan hänen oppineen pelaamaan vuoden 1935 tienoilla.[3] Vakavan kilpapelaamisen Heinonen aloitti vuonna 1940, jolloin hän voitti maksimituloksella Kotkan Shakkikerhon syysturnauksen B-ryhmän.[3] Keväällä 1941 hän voitti saman kerhon turnauksessa A-ryhmän. Vuonna 1945 Heinonen siirtyi Helsinkiin.[3] Siellä hän teki elämäntyönsä. Hän työskenteli OTK:n jalkineosaston tarkastajana.[3]

Aktiivisimmalla peliurallaan Heinonen edusti pelaajana Helsingin Työväen Shakkikerhoa (HTS).[4] Hän korottui I luokkaan HTS:n turnauksessa 1945.[3] Seuraavina vuosina hän saavutti useita hyviä sijoituksia Helsingissä pelatuissa kisoissa: 1. sija HTS:n kevätturnauksessa 1946, Werle-turnauksen 2. palkinto (1946), 2. palkinto Helsingin Yleisen Shakkiseuran (HYS) turnauksessa 1947 sekä vuonna 1949 Lauttasaaren cup-kisan voitto.[3] Maaliskuussa 1947 Suomen Shakkiliitto (SSL) ja Työväen Shakkiliitto (TShL) pelasivat 100 pöydällä ottelun niin kutsutusta Karhumaljasta.[5] Ottelussa SSL oli parempi pistein 56–44.[5] Erkki Heinonen kukisti kuudennella pöydällä shakkimestari Thorsten Gauffinin.[6] Peli sai Kari Tikkasen mukaan kauneuspalkinnon.[7] Huhtikuussa 1947 Heinonen osallistui Työväen Shakkiliiton (TShL) 9. liittoturnaukseen.[7] Hän sijoittui mestariryhmässä jaetulle 5.–7. sijalle.[8] Kisan voitti Helsingin Työväen Shakkikerhoa (HTS) edustanut shakkimestari Mauno Laisaari ja toiseksi sijoittui Hannes Honkanen (HTS).[8] Honkanen sai kisan tuloksen perusteella shakkimestarin arvon.[9]

Vuonna 1947 Helsingin Yleinen Shakkiseura (HYS) järjesti kansallisen kilpailun. Siihen osallistui useita shakkimestareita. Thomas Ristojan mukaan kisa oli yksi ajan vahvimpia kansallisia turnauksia.[10] Kilpailun tulokset olivat seuraavat: 1. Jorma Vesterinen 9/12, 2. Veijo Kiuru 9 (hävisi vertailun), 3. Ragnar Krogius 8,5; 4. Aatos Fred 8, 5.–7. Toivo Salo, Runar Burman ja Ilmari Solin 6,5; 8. Erkki Heinonen 6, 9.–10. Ilmari Niemelä ja Aarne Visa 4,5; 11. Mauno Laisaari 4, 12. Bruno Breider 3,5 ja 13. Hannes Honkanen 2 pist.[10]

Erkki Heinonen osallistui vuonna 1953 Työväen Shakkiliiton 15. liittoturnaukseen 1. luokan ryhmässä ja voitti sen tuloksella 8/9. Hän hävisi ainoastaan myöhemmin shakkimestariksi kohonneelle Kalevi Kaunoselle, joka edusti Kotkan Työväen Shakkikerhon (KoTS).[3] Heinonen sai kisan menestyksen perusteella 45. pelaajana Suomessa kansallisen shakkimestarin arvon vuonna 1953.[7] Sen sijaan samana vuonna pelatussa Karhumalja-ottelussa hän ei menestynyt. Hän hävisi shakkimestari Esmo Ridalalle 2–0.[11]

1950-luvulla Heinonen osallistui kolmesti shakin suomenmestaruusturnaukseen. Vuonna 1955 jäi alkuryhmässä jakamaan sijoja 7.–8.[12] Ryhmän voitti shakkimestari Matti Rantanen, joka sai loppukilpailussa SM-hopeamitalin.[12] Mestaruuden voitti shakkimestari Aatos Fred.[12] Vuonna 1956 Heinonen saavutti parhaan tuloksensa SM-kisoissa, kun hän jakoi Toivo Salon voittamassa turnauksessa sijoja 5.–8.[12] Seuraavana vuonna 1957 Suomen mestaruuden voitti Kaarle Ojanen Heinosen sijoituksen ollessa 12. sija.[12] Vuonna 1959 Heinonen osallistui Suomi–Viro-maaotteluun, jossa pelasi kaksi peliä Valter Heueria vastaan tasatuloksin 1–1.[4] Ottelu pelattiin Tallinnassa.[13]

Tehtäväniekka muokkaa

Erkki Heinosen ensimmäinen shakkitehtävä, kuusisiirtoinen mattitehtävä, julkaistiin Helsingin Sanomissa 12. marraskuuta 1939.[1] Hänen laadintauransa käynnistyi varsinaisesti, kun eräs hänen ensimmäisistä julkaistuista tehtävistään ilmestyi vuonna 1942 Aseveli-lehdessä ja hänet esiteltiin tehtävän yhteydessä.[1]

Vuoteen 1974 mennessä Heinonen oli laatinut yli 200 tehtävää, joista oli julkaistu 104.[1] Yli puolet tuotannosta on kaksisiirtoisia mattitehtäviä ja kolmisiirtoisia mattitehtäviä on noin 17 % kokonaismäärästä.[1] Näiden lisäksi Heinonen laati apumatteja, itsemattitehtäviä, satushakkitehtäviä sekä monisiirtoisia mattitehtäviä.[1]

Heinonen oli saavuttanut tehtävillään vuoteen 1974 mennessä kilpailuissa 12 kertaa ensimmäisen palkinnon ja yhteensä sijoittuneita tehtäviä (palkinto, kunniamaininta, kiitosmaininta tai maininta) oli 57 kappaletta.[1] Hänen huomattavimpia saavutuksiaan olivat hopeamitali kaksisiirtoisten mattitehtävien ryhmässä Helsingin shakkiolympialaisten yhteydessä järjestetyssä olympiaturnauksessa 1952[1] ja 2. palkinto tehtävätyyppinä harvinaisella kahden siirron pakkomattitehtävällä 1. kansainvälisessä joukkuelaadintakilpailussa (World Chess Composition Tournament, WCCT) 1972–1975[2]. Tehtäväshakillisten ansioidensa vuoksi Heinonen sai 30. maaliskuuta 1974 kansallisen tehtävämestarin arvon.[1] Hän oli 17. henkilö Suomessa, joka sai kyseisen tittelin.[1]

Laatimisen ohella Heinonen myös tuomitsi tehtäväkilpailuja. Niistä ansioista hänelle myönnettiin 1976 kansallisen tehtävätuomarin arvonimi (pätevyysalana kaksi- ja kolmisiirtoiset mattitehtävät) sekä 1979 kansainvälisen tehtävätuomarin arvo (pätevyysalana kaksi- ja kolmisiirtoiset mattitehtävät).[14][15]

Muun shakillisen toiminnan ohessa Erkki Heinonen työskenteli myös shakkitoimittajana. Hän toimitti vuosina 1957–1963 Suomen Sosialidemokraatin shakkipalstaa.[4]

Juhlakilpailu muokkaa

Suomen Tehtäväniekat julisti Heinosen 50-vuotispäivän kunniaksi 1972 juhlakilpailun kaksisiirtoisille mattitehtäville. Siihen otti osaa 217 tehtävää 19 maasta.[16] Heinonen tuomitsi kilpailun itse.[16] Kisan voittajaksi selvisi Unto Heinosen laatima tehtävä.[17] Erkki Heinonen kommentoi voittotehtävää seuraavasti[17]:

»Voimakkaasti hahmoteltu ja johdonmukaisesti toteutettu idea. Kolminkertaisen Hannelius-teeman esitystä tehostaa neljäs houkutus, jossa teemamatit toteutuvat. Alkuasemassa ne ovat »valmiina», mitä esim. Dombrovskis-teemassa ei hyväksytä. Alkusiirto loistava. Kokonaisuudessaan hieno suoritus. Mainittakoon, että La5 on korottunut nappula, joka korvaa f8:sta lyödyn lähetin.»

Lähteet muokkaa

  • Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki. Tampere: Suomen Shakkiliitto, 1992. ISBN 952-90-4080-6
  • Thomas Ristoja & Kari Tikkanen: Suomen shakin tulenkantajat. Tallinna: Suomen Shakkikustannus, 2015. ISBN 978-9562-68254-2-7

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j Suomen Shakki 4/1974, s. 133.
  2. ↑ a b Chess Composers March 21st Chessvomposers.blogspot.com. 20.3.2012. (englanniksi) Viitattu 16.2.2017.
  3. ↑ a b c d e f g Suomen Shakki 3/1953, s. 67
  4. ↑ a b c Tikkanen & Ristoja 2015, s. 53
  5. ↑ a b Palamaa 1992, s. 49
  6. ↑ Tikkanen & Ristoja 2015, s. 65
  7. ↑ a b c Tikkanen & Ristoja 2015, s. 67
  8. ↑ a b Suomen Shakki 4/1947, s. 77
  9. ↑ Suomen Shakki 4/1947, s. 80
  10. ↑ a b Tikkanen & Ristoja 2015, s. 74
  11. ↑ Suomen Shakkiliitto ylivoimainen liitto-otteluissa. Suomen Shakki 8/1953, s. 210.
  12. ↑ a b c d e Palamaa 1992, s. 251
  13. ↑ Palamaa 1992, s. 91
  14. ↑ Suomen Shakki 3-4/1998, s. 89
  15. ↑ Suomalaisten tehtäväshakillisia arvoja (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Tehtäväniekat, 28.2.2016. Viitattu 16.2.2017.
  16. ↑ a b Suomen Shakki 2/1974, s. 68
  17. ↑ a b Suomen Shakki 2/1974, s. 60.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Heinonen_(shakkimestari)&oldid=22319329”