Erkki Heino
Erkki Heino (14. kesäkuuta 1904 Helsinki[1] – 9. kesäkuuta 1964 Helsinki[2]) oli suomalainen diplomi-insinööri ja radio- ja yleisradiotoiminnan kehittäjä Posti- ja lennätinhallituksessa.
Henkilöhistoria muokkaa
Erkki Heinon vanhemmat olivat esittelijäneuvos Iivar Oskar Heino ja Gerda Sofia Roschier ja puoliso vuodesta 1934 Aune Laura Aaltonen. Heino tuli ylioppilaaksi Helsingin Uudesta yhteiskoulusta 1925 ja valmistui sähkötekniikan alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1932, kansainvälisen radiosähköttäjätutkinnon hän suoritti 1928. Heino toimi Helsingin Sanomien radiosähköttäjänä ja toimittajana 1921–1932 ja laivoissa radiosähköttäjänä 1923 ja 1928. Hän oli Helsingin radioaseman vt. hoitaja 1930–1933 ja vakinainen 1933–1937, Helsingin lentokoneviestiaseman päällikkönä hän toimi 1936–1939. Posti- ja lennätinhallituksessa Heino oli yli-insinööri, radiokonttorin päällikkö ja toimistopäällikkö 1938–1961. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ilmailuviestijaoston päällikkönä Heino toimi vuodesta 1939. Hän oli radiosähköttäjäkurssien opettaja 1938–1950, opetti Helsingin teknillisessä koulussa 1939–1940 ja oli Sotevan radiotekniikan asiantuntija vuodesta 1947. Heino oli perustamassa useita radioalan yrityksiä ja hänellä oli kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä, kuten Radioinsinöörien seuran puheenjohtajuus 1940–1942. Sotilasarvoltaan sekä talvisotaan että jatkosotaan osallistunut Heino oli insinöörikapteeni (1941), jatkosodassa hän oli Viestiosasto II:n toimistopäällikkö.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
- Merikapteenin radiokirja, 1946