Avaa päävalikko

Eristäminen muista potilaista (psykiatria)

Eristämisellä muista potilaista tarkoitetaan tahdostaan riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa tai tarkkailtavana olevan potilaan ohjaamista tai siirtämistä erilliseen, vain ulkoapäin avattavissa olevaan huoneeseen.

Edellytykset eristämiselle muista potilaistaMuokkaa

Vuonna 2002 eduskunnan hyväksymä laki mielenterveyslain muuttamisesta määrittelee edellytykset tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevan potilaan eristämisestä muista potilaista. Eristämisen perusteena voi olla se, että potilas[1]

  • käyttäytymisellään ja/tai uhkauksellaan viittaa vaaraan vahingoittaa itseään ja/tai muita henkilöitä,
  • vakavasti vaarantaa omaa turvallisuuttaan tai
  • vaikeuttaa vakavasti muiden potilaiden hoitoa tai
  • todennäköisesti vahingoittaa omaisuutta merkittävästi tai
  • on niin kutsuttu vesijuoppo tai
  • muusta erittäin painavasta hoidollisesta syystä

ja

  • mitkään muut rajoittamistoimenpiteet eivät ole riittäviä.

Vapaaehtoisesti sairaalassa olevaa potilasta ei siis saa eristää kuin tilapäisesti tilanteen niin välttämättä vaatiessa. Tämän jälkeen lääkärin tulee tutkia potilas mahdollisimman pian, ja mikäli edellytyksiä Mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun asettamiselle ei ole, on potilas päästettävä pois eristyshuoneesta. Lääkäri voi tutkimuksensa perusteella asettaa potilaan aiemmin mainittuun tarkkailuun, jonka jälkeen eristämistä voidaan tarpeen vaatiessa jatkaa.[2]

Toimenpiteen määrääminenMuokkaa

Toimenpiteen määrääminen edellyttää aina lääkärin tutkimuksensa perusteella tekemää päätöstä[1]. Lääkärin tulee tehdä päätöksestään kirjalliset merkinnät potilaan sairauskertomukseen. Lääkärin tekemästä merkinnästä tulee käydä ilmi toimenpiteen:

  • aloittamisen perustelut
  • luonne
  • arvio sen kestosta
  • arvio sen vaikutuksesta potilaan hoitoon
  • alku- ja lopetusajankohta tai se ajankohta jolloin lääkäri arvioi toimenpiteen jatkamisen tarpeellisuutta seuraavan kerran.

Lisäksi kirjauksesta tulee käydä ilmi lääkärin nimi ja toimenpiteen suorittajan tai suorittajien nimet.

Toimenpiteen toteuttaminenMuokkaa

Psykiatrisen toimintayksikön henkilökunta ohjaa tai siirtää potilaan vain ulkoapäin avattavissa olevaan erilliseen huoneeseen tarvittaessa jopa voimakeinoja käyttäen.

Tämän jälkeen potilas oleskelee huoneessa, joka saattaa olla laitoksesta riippuen joko täysin kalustamaton tai siellä saattaa olla esimerkiksi lattiaan kiinnitetty sänky vuodevaatteineen, siihen asti kunnes edellytyksiä eristämiselle muista potilaista ei enää ole. Potilas saattaa joutua myös sidotuksi lepositeisiin, mikäli tilanne sitä vaatii.

Hoitohenkilökunnan tehtävänä on valvoa potilasta riittävästi, että tämä ei pääse vahingoittamaan itseään.

Lääkärin tulee käydä arvioimassa potilaan tilaa kyllin useasti eristämisen aikana. Potilaalle on mahdollisuuksien mukaan turvattava asianmukainen vaatetus, ravinto ja lämpö sekä mahdollisuus tarpeidensa suorittamiseen.

Potilasturvallisuuden varmistamiseksi potilaalle tulee nimetä vastuuhoitaja.[1]

Toimenpiteen päättäminenMuokkaa

Eristäminen muista potilaista päättyy kun edellytyksiä eristykselle ei enää ole, yleensä siis silloin kun potilaan käytös on sellaista, että hän ei enää vaaranna itseään tai muita potilaita. Lääkäri päättää eristyksen aloittamisesta, mutta hoitohenkilökunta voi päättää sen, kun edellytyksiä ei enää ole ja ilmoittaa eristyksen loppumisesta lääkärille. Hoitohenkilökunnan tulee arvioida jatkuvasti potilaan vointia ja kertoa potilasta hoitavalle lääkärille potilaan tilan muutoksista ja mahdollisesta eristämisen edellytysten lakkaamisesta.

Potilaan oikeuksien valvontaMuokkaa

Laki mielenterveyslain muuttamisesta ja sen soveltamisohjeet sekä asetus potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisen valvonnasta velvoittavat psykiatrisen toimintayksikön antamaan tiedot muista eristetyistä potilaista [3]

  • potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle 12 tunnin kuluttua toimenpiteen aloittamisesta ja
  • ELY-keskukselle (eli toimintaa valvovalle viranomaiselle) kahden viikon välein tehtävällä kirjallisella ilmoituksella.

Lisäksi, mikäli potilaan eristäminen muista kestää yli seitsemän vuorokautta, tulee hoitovastuussa olevan lääkärin laatia erillinen selvitys ELY-keskukselle niistä perusteista, joilla eristystä on jouduttu jatkamaan mainittua aikaa pidempään.

LähteetMuokkaa

  • Finlex v. 1991: Mielenterveyslaki
  • Finlex v. 2002: Laki mielenterveyslain muuttamisesta
  • Sosiaali- ja terveysministeriö v. 2002: Yllä mainittuhin lakeihin liittyvä muistio / "Soveltamisohje"

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Mielenterveyslaki 22e§
  2. Mielenterveyslaki 22a§ ja 22e§
  3. Mielenterveyslaki 22f§