Erik Paavilainen

Erik Jalmari Paavilainen (12. heinäkuuta 1895 Savonlinna9. lokakuuta 1954) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisessa armeijassa muun muassa Karjalan Armeijakunnassa.[1][2]

Perhe ja koulutusMuokkaa

Paavilaisen vanhemmat olivat kaupunginvouti Erik Paavilainen ja Ida Maria Mielonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Lempi Johanna Setälän kanssa. Hän kävi viidennen luokan Savonlinnan suomalaisessa reaalilyseossa.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Paavilainen työskenteli sähköteknikkona Helsingissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Paavilainen astui Suomen Valkoisen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 7. helmikuuta 1918. Hän palasi takaisin Suomeen jääkäreiden etujoukon mukana Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Suomen sisällissodassa hän toimi jäänmurtaja Sammon radiosähköttäjänä sen avustaessa pataljoonan ja aseiden kuljetuslaivoja. Meritoiminnan loputtua hän kuulin lyhyen ajan Kenttälennätinpataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet komennettiin aluksi radiosähköttäjäksi 1. Jääkäriprikaatin esikuntaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Karjalan armeijakunnan esikuntaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Paavilainen perusti ja rakennutti sisällissodan jälkeen Kuolajärven (Sallan) radioaseman, jonne hänet myös määrättiin 20. kesäkuuta 1918 alkaen päälliköksi. Kuolajärveltä hänet komennettiin 4. elokuuta 1919 opettajaksi tiedonantokursseille. Hänet määrättiin 7. huhtikuuta 1920 alkaen Hangon radioaseman päälliköksi ja määrättiin edelleen hoitamaan Kenttäradiokomppanian päällikkyyttä 24. toukokuuta 1921 alkaen. Kenttäradiokomppaniasta hänet komennettiin 10. kesäkuuta 1921 alkaen Teknillisten joukkojen esikunnan teknilliseen toimistoon, missä hän toimi toimistopäällikön viransijaisena 10. kesäkuuta – 23. joulukuuta 1921 välisen ajan. Seuraavaksi hänet määrättiin 10. syyskuuta 1922 alkaen Santahaminan radioaseman päällikön viransijaiseksi ja 21. maaliskuuta 1923 alkaen Radiokoulun päällikön viransijaiseksi sekä 31. toukokuuta 1924 alkaen Radiopataljoonan talouspäälliköksi. Radiopataljoonassa hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1927 Radiopataljoonan 2:n 1. komppanian päälliköksi. Radiopataljoonasta hänet siirrettiin 5. kesäkuuta 1929 Kenttälennätinpataljoonaan. Vaikka hänet siirrettiin nimellisesti Kenttälennätinpataljoonaan, niin hän jatkoi todellisuudessa edelleen Radiopataljoonassa, missä hän toimi 1. komppanian päällikön viransijaisena ja 28. helmikuuta 1930 alkaen aliupseerikoulun johtajana. Armeijasta Paavilainen erosi 17. huhtikuuta 1930 ja työskenteli sen jälkeen valokuvaajana Helsingissä.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Paavilainen osallistui talvisotaan toimistoupseerina Päämajan Tiedotusosastolla ja Propagandaosastolla. Välirauhan aikana hän jatkoi samoissa tehtävissä. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin valokuvausryhmän johtajaksi 10. Tiedotuskomppaniaan, jossa hän toimi vuoteen 1942, jolloin hänet kotiutettiin. Myöhemmin hän jatkoi valokuvaajana Helsingissä.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.