Avaa päävalikko

Erik Gustaf Boström (11. helmikuuta 184221. helmikuuta 1907) oli ruotsalainen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä kaksi kertaa, ja lisäksi ulkoministerinä, valtiovarainministerinä ja kansanedustajana.[1]

Erik Gustaf Boström
E G Boström from Hildebrand Sveriges historia.jpg
Ruotsin pääministeri
5. heinäkuuta 1902 – 13. huhtikuuta 1905
Edeltäjä Fredrik von Otter
Seuraaja Johan Ramstedt
Ruotsin pääministeri
10. heinäkuuta 1891 – 12. syyskuuta 1900
Edeltäjä Gustaf Åkerhielm
Seuraaja Fredrik von Otter
Kansanedustaja
1876—1893 (2. kamari)
1894—1907 (1. kamari)
Vaalipiiri Roslagenin eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt 11. helmikuuta 1842
Tukholma
Kuollut 21. helmikuuta 1907 (ikä 65)
Tukholma
Tiedot
Tutkinnot Uppsalan yliopisto

Boström opiskeli Uppsalan yliopistossa, mutta vanhempiensa kuoleman jälkeen palasi hoitamaan suvun sääntöperintötilaa. Lähiseudun maanviljelijät kunnoittivat häntä ja äänestivät Boströmin valtiopäiväedustajakseen vuonna 1876. Tuohon aikaan keskustalainen maaseudun puolue oli voimissaan, mutta sen veropolitiikasta oli kiistoja. Boströmillä sanottiin olevan taloionpoikaisjärkeä, kammo byrokratiaa kohtaan ja kyky ymmärtää maanviljelijöiden huolia. Puolue hajosi 1883 ja Boström liittyi ns. Uuteen keskustaan.[1]

Vuonna 1891 Boströmistä tuli pääministeri. Tuohon aikaan Ruotsin politiikassa kiisteltiin vapaakaupan ja protektionismin välillä, ja Boström kannatti protektionismia. Boströmin erityisenä tavoitteena oli sotavoimien vahvistaminen. Hän sai valtiopäivät luopumaan vanhasta ruotujaosta ja siirtymään lähemmäksi yleistä asevelvollisuutta.[1]

Toisella pääministerikaudellaan Boström yritti turhaan laajentaa äänioikeutta kaikille 25 vuotta täyttäneille miehille. Hän ei myöskään onnistunut säilyttämään Ruotsi-Norjan personaaliunionia. Norjalaiset kokivat että heidän maataan kohdeltiin siirtomaata eikä tasaveroisena valtioliittokumppanina.[1][2]

LähteetMuokkaa