Erdingin lentotukikohta

Ilmakuva Erdingin lentotukikohdasta.

Erdingin lentotukikohta on Saksan ilmavoimien lähellä Erdingin kaupunkia sijaitseva lentotukikohta. Lentotukikohta sijaitsee Baijerissa noin 45 kilometriä Münchenistä koilliseen. Sinne oli sijoitettuna 5. ilmatorjuntaohjuslaivue ja ilmavoimien 1. huoltorykmentti vuoden 2013 organisaatiomuutokseen asti. Tukikohdassa järjestettiin viimeinen ilmailunäytös kesällä 1986.

HistoriaMuokkaa

Ennen toista maailmansotaa ja sen aikana Erding oli Saksan ilmavoimien lentäjien koulutuskeskus. Yhdysvaltain maavoimat valtasivat tukikohdan huhtikuussa 1945, minkä jälkeen se oli kylmän sodan alun Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtana. Se oli ilmavoimien varikkona ja lentotukikohtana.

Tukikohtaan sijoitettuina olivat seuraavat Yhdysvaltain ilmavoimien yksiköt:

  • 85. varikkolennosto 1. kesäkuuta 1945
    • 1. syyskuuta 1945 alkaen Euroopan lentovarikko
    • 5. marraskuuta 1946 alkaen Erdingin lentovarikko
    • 1. heinäkuuta 1948 alkaen 7200. ilmavoimien varikkolennosto
    • 25. heinäkuuta 1949 alkaen 85. lentovarikkolennosto, joka siirrettiin 21. tammikuuta 1951 Yhdysvaltain 12. ilma-armeijaan ja liitettiin edelleen Yhdysvaltain Euroopan joukkojen esikunnan alaisuuteen
    • 1. joulukuuta 1953 alkaen 7485. lentovarikkolennosto
    • 1. huhtikuuta 1956 - 15. toukokuuta 1958 7485. tukilennosto (koulutus)
  • 440. hävittäjälaivue 17. helmikuuta 1956 - 1. tammikuuta 1960
    • 52. taktinen hävittäjäosasto 1. huhtikuuta 1971 - 31. heinäkuuta 1972

Tukikohta oli alun perin suunniteltu lentovarikoksi ennen sotaa ja sen tehtävänä oli varikkotason huoltotoimet Yhdysvaltain Euroopassa oleville ja Naton hävittäjille. Châteauroux-Déolsin lentotukikohdan avaaminen 1953 Ranskassa teki Erdingistä satelliittitukikohdan.

Vuonna 1956 tukikohdan tehtävä muuttui vasta perustettujen Saksan ilmavoimien henkilöstön koulutukseen. Tukikohta luovutettiin Saksan ilmavoimille 1. huhtikuuta 1957 ja ilmavoimat vastaanotti sen valvonnan 14. joulukuuta ensilinjan tukikohtana, jonne sijoitettiin aikanaan Lockheed F-104 Starfighter, Panavia Tornado ja muita hävittäjälaivueita.

Kylmän sodan kiristymisen Euroopassa aiheutettua Naton perustamisen Yhdysvaltain ilmavoimien Euroopassa olevat joukot odottivat Länsi-Saksassa olevien lentotukikohtien siirtämistä Reinin taakse, mikä mahdollistaisi suuremman vasteajan ilmapuolustukselle. Uusien tukikohtien rakentaminen Rheinland-Pfalzin alueelle poisti Yhdysvalloilta tarpeen käyttää Erdingiä. Siitä tuli 1956 ilmapuolustustukikohta, kun sinne siirrettiin North American F-86D Sabre koneilla varustettu 86. hävittäjälennoston 440. hävittäjälaivue Landstuhlin lentotukikohdasta. Vuonna 1960 Convair F-102 Delta Dagger -koneiden siirto Eurooppaan ja budjettileikkaukset mahdollistivat tukikohdan sulkemisen.

Ranskan irrottauduttua Natosta vuonna 1966 jäi Euroopan ilmapuolustukseen aukko. Operaatio Creek Alessa aukon paikkaamiseksi kierrätettiin useiden 86. lentodivisioonan laivueiden F-102-hävittäjiä Ramsteinin lentotukikohdassa. Soesterbergissä, Zaragozassa, Hahnissa, Bitburgissa ja Ramsteinissa olleet laivueet vierailivat Erdingissä ilmavalvontatehtävissä.

Vuonna 1970 86. lentodivisioonan lakkauttamisen yhteydessä 52. taktinen hävittäjärykmentti perustettiin Erdingissä 1971 kalustonaan F-102-koneet, jotka vuotta myöhemmin poistettiin Euroopasta ja 52. taktinen hävittäjärykmentti lakkautettiin.

1980-luvulla tukikohdassa vieraili Yhdysvalloista saapuneita lentokoneita lyhyinä jaksoina osana vuotuisia Reforger-harjoituksia. Tukikohtaan on sijoitettu vuodesta 2002 alkaen Saksan ilmavoimien Luftwaffeninstandhaltungsregiment 1 ja vuoden 2013 ilmavoimien uudelleen organisoinnin jälkeen Waffensystemunterstützungszentrum 1.