Avaa päävalikko

Lehtikaktukset (Epiphyllum) on 19-lajinen kaktuskasvisuku, jonka lähimpiä sukulaisia ovat talvikaktukset (Schlumbergera) ja neidonhovikaktukset (Disocactus). Lehtikaktukset ovat epifyyttisiä metsissä kasvavia kaktuksia, joilla on litteät lehtimäiset varret ja yöllä kukkivat valkoiset kukat. Suvun tieteellinen nimi on muodostettu kreikankielisistä sanoista epi 'päällä' ja fyllon 'lehti'. Nimi viittaa kukkiin, jotka näyttävät sijaitsevan lehtien päällä.[1]

Lehtikaktukset
Tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum).
Tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit, Embryophyta
Alakaari: putkilokasvit, Tracheophyta
Luokka: siemenkasvit, Spermatophyta
Alaluokka: koppisiemeniset, Angiospermae
Lahko: Caryophyllales
Heimo: kaktuskasvit, Cactaceae
Alaheimo: Cactoideae
Tribus: Hylocereeae
Suku: Epiphyllum Haworth 1812

TuntomerkitMuokkaa

Lehtikaktukset ovat monihaaraisia pensaita, joko pystykasvuisia, kiipeileviä köynnöksiä tai riippuvia puiden oksilla tai kivien päällä kasvavia kaktuksia. Usein niillä on ilmajuuria. Vanhat haarat ovat tyvestään liereitä, tavallisesti piikittömiä ja usein puutuneita, kun taas nuoret varret ovat litteitä ja lehtimäisiä. Lehtimäisen varren reunassa on pyöristyneitä tai teräviä hampaita, jotka voivat olla liuskoittuneita tai pariosaisia. Hampaat sijaitsevat areoleiden eli kääpiöversojen väleissä. Areolit ovat tavallisesti piikittömiä. [2]

Lehtikaktusten näyttävät ja isot (pituus 10-30 cm), mutta yleensä vain öisin auki olevat kukat sijaitsevat kasvien varsissa yksittäin. Ne ovat muodoltaan suppilomaisia tai tarjottimen tavoin laakeita, ja emin vartalon tyvellä on pieniä suomuja ja harvoin sukasia tai karvoja. Kukan tyvimalja on pitkä ja sen pinta on suomuinen. Malja laajenee äkisti nielun kohdalta. Uloimmat kehälehdet ovat väriltään vaaleita, kellertäviä tai vaaleanpunertavia, sisimmät vaaleankeltaisia tai valkoisia. Heteet kiinnittyvät nieluun. Hedelmä on munamainen tai pitkänomainen, ja sen pinnalla on pieniä suomuja ja piikittömiä areoleja. Siemenet ovat munuaismaisia ja mustia.[2]

LevinneisyysMuokkaa

Lehtikaktusten luontainen levinneisyysalue käsittää Keski-Amerikan ja Meksikon, mutta jokunen laji kasvaa myös Karibian alueella ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa.[2]

LajitMuokkaa

Suku Epiphyllum, lehtikaktukset:[3]

  • E. anguliger
  • E. cartagense
  • E. caudatum
  • E. columbiense
  • E. costaricense
  • E. crenatum
  • E. floribundum
  • E. grandilobum
  • E. guatemalense
  • E. hookeri
  • E. laui
  • E. lepidocarpum
  • E. oxypetalum - tuoksulehtikaktus
  • E. phyllanthus
  • E. pittieri
  • E. pumilum
  • E. rubrocoronatum
  • E. thomasianum
  • E. trimetrale

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Anderson 2001:286
  2. a b c Anderson 2001, s. 287.
  3. Anderson 2001, s. 287-291.