Epätyypillinen työsuhde

Epätyypillinen työsuhde on virallisissa yhteyksissä kuultu termi, joka tarkoittaa muita kuin kokopäivätyötä tekevien kokoaikaisia työsuhteita. Näihin kuuluu mm. osa-aikatyö, määräaikaisen työsopimuksen perusteella tehtävä työ, kotona tehtävä työ, freelancetyö ja työvoiman vuokraukseen perustuva työ.

Useimmiten epätyypillisen työn perusteena on kuitenkin yritysten joustotarve. Joskus kyse on henkilöiden oma valinta olla lyhyemmissä työsuhteissa.

Epätyypillisten työsuhteet ovat vähitellen vallanneet alaa ja muodostuneet yhä tyypillisemmiksi. Alkuaan epätyypillisyys ilmaantui työmarkkinoille sillä naiset tulivat yhä enenevässä määrin työmarkkinoille. Asiaan on vaikuttanut myös toimihenkilöiden määrän lisääntyminen ja palvelusektorin laajentuminen. Myös työttömyyden lisääntyminen on lisännyt epätyyppisten työsuhteiden osuutta tarjotuista töistä.

Epätyypillisillä työsuhteilla pyritään lisäämään työmarkkinoiden niin sanottua joustavuutta, eli pyritään eroon työnantajapuolta rasittavista pitkistä työsopimuksista ja teetetään työtä mieluimmin vain silloin, kun se on aivan välttämätöntä. Joustotyövoiman käyttö on yleistä sekä yksityisissä yrityksissä että valtion työpaikoissa ja julkisessa hallinnossa. Yritykset joustauttavat palkkaamalla pienemmän määrän vakituista henkilökuntaa ja tarpeen vaatiessa töihin tuodaan työntekijöitä, jotka työskentelevät vain kiireisimmän kauden yli.[1]

Katso myösMuokkaa


LähteetMuokkaa