Enharmoniset sävelet

erinimiset sävelet, intervallit tai sävellajit, joiden välillä ei ole korkeuseroa tasavirityksessä

Enharmoniset sävelet ovat erinimisiä säveliä, joiden sävelkorkeus puhtaassa virityksessä hieman poikkeaa toisistaan, vähennetyn sekunnin verran, mutta joiden välillä ei tasavirityksessä ole korkeuseroa. Nuottikirjoituksessa sävelet katsotaan eri säveliksi ja merkitään eri tavalla, esimerkiksi fis korotettuna f-sävelenä ja ges alennettuna g-sävelenä, ja riippuu pääasiassa sävellajista, kummaksi sävel merkitään ja tulkitaan.

Joillakin soittimilla, esimerkiksi viululla, voidaan sävel­korkeutta jatkuvasti säätää, ja tällaisilla soittimilla enharmoniset sävelet pyritään soittamaan puhtaan virityksen mukaisesti hieman eri korkuisina. Myös monet laulajat ottavat intuitiivisesti huomioon tämän korkeuseron.[1] Sitä vastoin pianossa ja muissa kosketin­soittimissa niitä vastaa sama kosketin ja ne soivat samalla korkeudella. Hyvän sävelkorvan omaavilla ihmisillä näyttää kuitenkin olevan kyky tulkita tasa­vireiselläkin soittimella soitetut sävelet esiintymisyhteytensä mukaisesti joksikin tietyksi toisiaan enharmonisesti vastaavista sävelistä, mihin vaikuttaa varsinkin sävelten taipumus toimia johtosävelinä eri suuntiin.[1]

Enharmonisia säveliä ovat seuraavassa kaaviossa samaan ruutuun merkityt:

His
C
Deses
Hisis
Cis
Des
Cisis
D
Eses
Dis
Es
Feses
Disis
E
Fes
Eis
F
Geses
Eisis
Fis
Ges
Fisis
G
Ases
Gis
As
Gisis
A
Bb/Heses
Ais
B
Ceses
Aisis
H
Ces

Korkeusero ja esimerkki

muokkaa

Oktaavin päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on 2 : 1. Puhtaassa virityksessä suuren terssin päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on 5 : 4. Siirryttäessä C-sävelestä kaksi suurta terssiä ylöspäin päädytään Gis-säveleen, jonka taajuuden suhde C:n taajuuteen on (5/4)2 eli 25 : 16. Toisaalta siirryttäessä oktaavia ylempänä olevasta C-sävelestä suurta terssiä alemmas päädytään As-säveleen, jonka taajuuden suhde alempaan C:hen on 2 × 4/5 eli 8 : 5. Tästä seuraa, että puhtaasti viritettyjen Gisin ja Asin taajuuksien suhde on (8/5) : (25/16) eli 128 : 125, desimaalilukuna 1,024. Ero on siis huomattavasti pienempi kuin pienimmän pianolla soitettavan intervallin, kromaattisen puoliaskelen päässä toisistaan olevien sävelten, esimerkiksi E:n ja Esin välinen suhde 25 : 24 eli 1,0417.

Yksiviivaisen A:n taajuudeksi on sovittu 440 Hz. Tästä voidaan laskea, että jos C-duuri-asteikko viritetään puhtaasti, keski-C:n taajuus on 264 Hz. Tämän mukaisesti Gis-sävelen taajuudeksi saadaan 412,5 Hz ja As-sävelen 422,4 Hz. Tasaviritetyissä soittimissa kuitenkin molemmat soivat samoin ja sävelen taajuus on noin 415,3 Hz.

Lähteet

muokkaa
  1. http://www.dolmetsch.com/musictheory9.htm

Viitteet

muokkaa
  1. a b ”Enharmoniikka”, Tammen musiikkitietosanakirja, s. 101. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5915-4.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.