Englanninvesispanieli
Englanninvesispanieli (engl. English Water Spaniel) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu, joka tunnetaan nykyisten englantilaisten noutajien edeltäjänä.[1]
| Englanninvesispanieli | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
| Muita nimityksiä | English Water Spaniel, Water Spaniel, Water Dogge, Fynder |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | ruskeavalkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Rotu oli tyypillisempiä, maalla metsästäviä spanieleita huomattavasti kookkaampi. Se muistutti monella tapaa kiharakarvaista noutajaa. Sillä oli elegantti ulkomuoto ja pitkät korvat. Karvapeite oli kihara, tiheä ja öljyinen; väriltään maksanruskea valkoisin merkein.[1]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Englanninvesispanielia kuvailtiin luonteeltaan uskolliseksi, viisaaksi, lempeäksi, tottelevaiseksi, sävyisäksi ja helposti koulutettavaksi. Lisäksi se oli taitava uimari.[1]
Alkuperä muokkaa
Englanninvesispanieli jalostettiin vesilintujen noutamiseen. 1700-luvulla rotu jakautui kahtia isoon ja pieneen muunnokseen. 1800-luvulla kaksi englanninvesispanielista eriytynyttä rotua, kiharakarvainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja, saavuttivat suosiota niin merkittävästi, että alkuperäinen rotu alkoi jäädä pahasti näiden varjoon. Englanninvesispanieli oli olemassa vielä 1870-luvulla, mutta oli jo tuolloin selkeästi harvinaistunut. Kennel Club rekisteröi viimeisen yksilön vuonna 1886, ja 1890-luvulla rodun sanottiin olleen jo lähes ellei täysin sukupuuttoon kuollut.[1]