Energia Venäjällä

Tämä artikkeli käsittelee energiantuotantoa ja kulutusta Venäjän alueella. Venäjän energiapolitiikka kuvaa energian ja sähköntuotannon politiikkaa, mukaan lukien energiantuotannon toimijat ja eri näkemykset.

Venäjä oli raakaöljyn ja öljytuotteiden toiseksi suurin viejämaa Saudi-Arabian jälkeen vuonna 2009. Venäjä oli maakaasun toiseksi suurin tuottaja Yhdysvaltojen jälkeen vuonna 2009. Venäjän sähköntuotanto perustui vain perinteisiin tuotantolähteisiin. Hiilidioksidipäästöt asukasta kohti Venäjällä olivat 105 % Suomeen verrattuna vuonna 2008.

Energia Venäjällä[1][2]
Väestö Prim. energia Tuotanto Vienti Sähkö CO2-päästö
milj. TWh TWh TWh TWh Mt
2004 143,9 7 461 13 473 5 943 812 1 529
2007 141,6 7 817 14 312 6 331 898 1 587
2008 141,8 7 987 14 583 6 240 814 1 594
Kasvu

(2004 - 2008)

-1,5 % 7,1 % 7,6 % 4,8 % 0,2 % 4,1 %
Mtoe = 11,63 TWh

Öljy muokkaa

Venäjä oli vuonna 2009 määrällisesti maailman suurin raakaöljyn tuottaja vastaten 12,9 % maailman tuotannosta. Vuoden 2008 485 Mt raakaöljyn tuotannosta 241 Mt eli 49 % meni vientiin. Öljytuotteita tuotettiin vuonna 2008 231 Mt joista vientiin 98 Mt (42 %). Venäjä on raakaöljyn ja öljytuotteiden toiseksi suurin viejämaa Saudi-Arabian jälkeen. Saudi-Arabian vienti oli 19 % Venäjää enemmän vuonna 2008.[1]

Maakaasu muokkaa

Venäjä oli vuonna 2008 määrällisesti maailman suurin maakaasun tuottaja (20,9 % maailman tuotannosta) ja vuonna 2009 toinen (19 %) Yhdysvaltojen jälkeen (19,2 %). Vuoden 2009 589 Mt tuotannosta 160 Mt eli 27 % meni vientiin.[1][3]

Ydinvoima muokkaa

Venäjä on panostanut ydinvoimaan yli 50 vuoden ajan. Ensimmäinen sähköä tuottava reaktori valmistui 1954, ja ensimmäiset kaupalliset voimalat 1963–1964. 1980-luvun puolivälissä voimaloita oli jo 25, mutta niissä oli monia ongelmia, pahimpana tunnetaan Neuvostoliiton ajan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986. 2000-luvulla uusien voimaloiden suunnittelua vauhditettiin, ja tavoitteena on rakentaa 2-3 GWe vuodessa. Suunnitelmissa on myös siirtyminen vaiheittain suljetun kierron voimaloihin.[4] Rosenergoatom operoi maan ydinvoimaloita. Rosenergoatomilla on kymmenen ydinvoimalaa, joissa on yhteensä 31 reaktoria. Määrää on tarkoitus nostaa 59:ään vuoteen 2030 mennessä. Siperiaan on tulossa 3 GWe voimala alumiinin sulattamista varten.[4]

Vuonna 2018 maassa oli 38 ydinreaktoria, joista kahdeksan oli otettu käyttöön 2000-luvulla.[5]

Kivihiili muokkaa

Venäjä tuotti vuonna 2008 kivihiiltä ja ruskohiiltä yhteensä 197 Mt. Kivihiilen vienti oli 93 Mt.[1]

Sähkö muokkaa

Venäjän sähköntuotanto oli vuonna 2008 1 038 TWh (5,1 % maailman tuotannosta: 3. sija). Sähkön tuotannosta vuonna 2008 oli maakaasua 495 TWh (47,7 %), hiilellä ja turvetta 197 TWh (19 %), 167 TWh (16 %) vesivoimaa, 163 TWh eli 15,7 % ydinvoimaa ja 16 TWh (1,5 %) muuta.

Väestömäärään suhteutettuna sähkönkulutus Suomessa asukasta kohti oli vuonna 2008 yli 2,5 kertainen venäläisiin verrattuna (Venäjä: 814 TWh, 141,8 milj. ihmistä ja Suomi 87 TWh, 5,31 milj. ihmistä).[1]

Uusiutuva energia muokkaa

Tuuli- ja aurinkoenergian osuuden maan energiabudjetissa ei odoteta kasvavan yli yhden prosentin edes vuoteen 2040 mennessä.[6]


Hiilidioksidipäästöt muokkaa

Venäjä tuotti 1 594 Mt hiilidioksidipäästöt vuonna 2010, mikä tarkoitti noin 11,24 tonnin asukaskohtaista hiilidioksidikuormitusta.[1] Energiantuotanto kasvoi 8 % neljässä vuodessa vuodesta 2004 vuoteen 2008.

Uusiutuvan energian potentiaalia olisi paljon, mutta sitä käytetään hyvin vähän.[7]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f IEA Key energy statistics 2010 (archive.org)
  2. Key world energy statistics 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Key world energy statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b Nuclear Power in Russia World Nuclear Association. Arkistoitu 19.8.2011. Viitattu 16.10.2011. (englanniksi)
  5. Nuclear Power in Russia World Nuclear Organization. 2020. Viitattu 26.2.2020.
  6. Tatiana Mitrova & Yuriy Melnikov: Energy transition in Russia Energy Transitions volume. 2019. Viitattu 26.2.2020.
  7. Country Profile: Russia Renewable Energy World. Arkistoitu 18.6.2012. Viitattu 16.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa