Emil Vaateri
Emil Tobiaanpoika Vaateri (29. tammikuuta 1900 – 12. heinäkuuta 1941[1]) oli suomalainen punaupseeri ja työmies[2]. Hän kuului Suomen sisällissodassa Lappeenrannan punakaartin hiihtokomppaniaan. Hän pakeni sisällissodan jälkeen Venäjälle, jossa kävi punaupseerikoulun. Hän palveli salainen poliisi Tšekassa Valkeasaaressa, osallistui läskikapinaan, toimi joukkueenjohtajana puna-armeijassa ja vakoili eteläisessä Suomessa 1930-luvun alussa salanimellä Einari Syrjänen[3]. Hänelle myönnettiin Punalipun kunniamerkki läskikapinasta, jossa hän haavoittui käteen menettäen yhden sormistaan. Hän julkaisi mielipidekirjoituksia Leningradissa ilmestyneessä suomalaisten punaisten perustamassa Vapaus-lehden numerossa 24, 30.1.1937 [4]. Emil Vaaterilla oli kaksi poikaa kahdesta eri avioliitosta, Leo Vaateri (1927–2013) ja Alfred Vaateri (1937–1993). He asuivat Pietarissa.
Hän kävi Lännen Vähemmistökansojen yliopistoa ja osallistui talvisotaan puna-armeijan riveissä pataljoonankomentajana. Talvi- ja jatkosodan välissä hän palveli Suojärvellä ja osallistui jatkosotaan suomalaisista koostuvan JR52:n komentajana[5]. Hänen sotilasarvonsa jatkosodassa oli kapteeni[6].
Kun suomalaiset ylittivät jatkosodan alkuvaiheessa rajan, JP 1:n eli Laguksen joukkojen lähetti, vänrikki Risto Mäkinen kohtasi Emil Vaaterin metsässä Lehmivaara–Uuksun tiellä 12.7.1941 ja syntyneessä laukaustenvaihdossa [7] [1] [8] Vaateri todennäköisesti sai surmansa.[9]
Laura Halminen julkaisi Emil Vaaterin elämäkerran Upseeri ja vakooja: Suomalaisloikkari Emil Vaateri vuonna 2023 Docendon kustantamana. Teos jakautuu kahteen osaan: osa I Vuodet 1900-1941 - mitä meistä tuli? muodostaa Emil Vaaterin elämäkerran ja osa II Vuodet 1900-1941 - mitä meistä jää? keskittyy Emilin sukuun ja hänen tarinansa vähittäiseen avautumiseen.[10]
Lähteet muokkaa
- Halminen, Laura: Upseeri ja vakooja: Suomalaisloikkari Emil Vaateri. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-529-1.
- Harjula, Mirko: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917–1922, s. 577. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-742-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Kansallisarkisto; sotapäiväkirjat; jatkosota; JP2; 13865 esikunta: 12.7.1941.
- ↑ Harjula, Mirko: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922, s. 577. Helsinki: Suomen kirjallisuuden seura, 2006.
- ↑ Kansallisarkisto; EK-Valpo 3224; sivu 98.
- ↑ Kansallisarkisto; EK-Valpo 3224, sivu 89.
- ↑ Puna-armeijan digitoidut julkiset sotapäiväkirjat, JR52, 15.–25.7.1941.
- ↑ Halminen 2023, 168
- ↑ Väinö Merikallio: Jääkäriprikaati hyökkää, s. 27. Otava, 1954.
- ↑ Risto Mäkisen henkilökohtainen sotapäiväkirja 12.7.1941. Matti Mäkisen omaisuutta.
- ↑ Halminen 2023, 167, 194-198, 212
- ↑ Halminen 2023