Elokuvien ikärajat Ruotsissa

Elokuvan ikäraja on luokitus, jolla elokuville määritellään ikärajat niiden sisällön arviointiin perustuen. Ruotsissa elokuvat voidaan merkitä lapsille sallituiksi (ruots. barntillåten) tai ne voidaan varustaa joko 7 tai 11 vuoden suositusikärajalla (kouluikäiset ja murrosikäiset), taikka sallia ainoastaan 15 vuotta täyttäneille (aikuiset).

Elokuvien tarkastus siirtyi vuoden 2011 alusta uuden viranomaisen, Statens medierådin, alaisuuteen. Samalla tuli voimaan uusi laki elokuvien ikärajoista. Sen mukaan elokuvien, jotka on tarkoitettu näytettäväksi yleisissä kokoontumisissa tai tilaisuuksissa, joihin alle 15 vuotta täyttäneillä on pääsy, tulee olla tarkastettuja.[1]

Elokuvalle voidaan antaa 7, 11 tai 15 vuoden ikäraja, mikäli se arvioidaan haitalliseksi tätä alempaan ikätasoryhmään kuuluvien lasten tai nuorten hyvinvoinnille. Seitsemän vuotta täyttäneille sallittua näytöstä voi kuitenkin seurata alle 7-vuotias 18 vuotta täyttäneen seurassa. Vastaavasti 11 vuotta täyttäneille sallittua näytöstä voi seurata yhtätoista vuotta nuorempi, mutta seitsemän vuotta täyttänyt 18 vuotta täyttäneen seurassa. 15 vuoden ikärajasta ei poiketa. 15 vuotta täyttänyt voi ikärajasta riippumatta tuoda alle vuoden ikäisen lapsen sellaiseen näytökseen, joka on erityisesti pienen lapsen kanssa näytöstä seuraaville tarkoitettu.

Tarkastus ei ole pakollinen myyntiin tai vuokrattavaksi asetettaville elokuville, jolloin niille saadaan antaa suoraan 15 vuoden ikäraja. Todenmukaisia väkivaltakuvauksia tai väkivallan uhkaa sisältävien elokuvien luovuttaminen törkeästä huolimattomuudesta liiketoiminnassa tai ansaitsemistarkoituksessa alle 15-vuotiaalle on rikos. Säädöstä ei sovelleta alempiin ikäryhmiin hyväksyttyihin elokuviin.[2]

Historia

muokkaa

Aikaisemman lain mukaan elokuvien ikärajat määritteli vuosina 1911–2010 toiminut Statens biografbyrå, jonka toimintaan kuului myös elokuvasensuuri. Viimeinen sensuurin kohteeksi joutunut elokuva oli vuonna 1995 Martin Scorsesen ohjaama Casino, josta poistettiin kaksi kohtausta.[3]

Sensuurin säilyttämistä kannattivat viimeisenä kristillisdemokraatit, mutta lopulta hekin hyväksyivät siitä luopumisen. He olisivat kuitenkin halunneet lisätä uuden 18 vuoden ikärajan. Asiantuntijatahojen mukaan 18 vuoden ikärajan lisäämisen ei ole kuitenkaan nähty palvelevan mitään tarkoitusta. Ikärajojen käyttökelpoisuus nähdään lähinnä suosituksina lasten vanhemmille, eikä nuoria tai aikuisia voida käytännössä estää näkemästä mitä he haluavat nähdä, koska sisältöä on saatavilla esimerkiksi Internetistä.[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Lag (2010:1882) om åldersgränser för film som ska visas offentligt [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Brottsbalk 16 kap. 10 d § [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Mats Kumlien: "Biobranschen gynnas mest av nuvarande filmcensur" (9.9.2007) [3]
  4. Svenska Dagbladet: Vuxencensuren för biofilm slopas (9.6.2009) [4]

Aiheesta muualla

muokkaa